Rakkaus on opettajan työkaluista tärkein

Eri opintojen aikana minulle on siunaantunut joitakin hyviä opettajia. Mukaan on mahtunut myös niitä, joiden touhuista ei ole jäänyt sen suuremmin mitään käteen.

Kun olin vaihdossa, kirjoitin blogiin muutaman ajatuksen opettajan hyvistä ja huonoista piirteistä. Sen systemaattisemmin en ole koskaan tullut ajatelleeksi, mistä hyvät opettajat ammentavat. Kun itse opetin syksyllä ensi kertaa, palasin näihin hyvyyskriteereihin ajatuksissani toistamiseen.

Erilaisia tekijöitä on kai paljonkin, mutta yksi lohdullisen yksinkertainen asia nousi esiin: rakkaus. Rakkaus sekä oppilaisiin että opetettavaan aiheeseen.

Uskon, että opetuksesta saadaan parhaiten irti kun opettaja välittää vilpittömästi oppilaistaan. Toivottavasti tämä olisi mahdollisimman usein totta. Minulle se oli onneksi syksyllä helppoa — jos et ole lukenut Rakkauskirjettä, kannattaa lukea sieltä tarkemmin. Välittäminen tuo mukanaan sen, että kantaa aidosti huolta jokaisen oppimisesta ja toivoo, että kaikki saavat kurssista mahdollisimman paljon irti.

Välittämisen lisäksi tarvitaan aikaa. Yksi opiskelijoista kysyi, olisivatko he erityisiä vaikka olisin opettanut muitakin ryhmiä syksyn aikana. Viisas kysymys. Ryhmä olisi edelleen yhtä arvostettava ja fiksu, mutta jotain kuolisi taatusti pois, jos muutaman kymmenen opiskelijan sijaan arjessa pyörisi muutama sata opiskelijaa. Ajatuskapasiteetti ei ainakaan minulla riitä, jos pitäisi ehtiä olemaan kiinnostunut kovin monen ihmisen oppimisesta kerralla. Yksi ryhmä menee, ja varmaan kaksikin, mutta kovin suurilla määrillä välittäminen kärsii.

Olen sitä mieltä, että opettaja voi antaa parastaan vain, kun opetusta on selkeästi vähemmän kuin muuta työtä. Minulla tämä onneksi toteutuu. Arki on lähes kokonaan tutkimusprojekteja, joiden rinnalla opetan vähäsen. Ja tällaisena sen haluan ehdottomasti pitääkin. Jos joskus käytän ajastani yli neljänneksen opetukseen, olen mielestäni epäonnistunut työn sisällön tasapainottamisessa.

Opiskelijoista välittämisen lisäksi uskon, että opetus voi olla mallillaan vain kun opettaja saa opettaa jotain, mistä on aidosti kiinnostunut. Tämä ei valitettavasti aina toteudu, vaan joskus kursseille päätyy opettajia, joilla ei ole mitään omakohtaista paloa aiheeseen.

Kun saa opettaa oikeita ja itselleen kiinnostavia asioita, tulee opetukseen automaattisesti enemmän innostusta ja intohimoa. Kurssimateriaalit tulee pidettyä paremmin ajan tasalla, koska aihetta seuraa aktiivisesti joka tapauksessa. Erilaisista yritysprojekteista on helppo ammentaa kiinnostavia esimerkkejä ja tuoretta tutkimustietoa. Kysymyksiin on helppo vastata perusteellisesti ja asioiden taustat pystyy selittämään konkreettisesti.

Toivon että saisin itse vastaisuudessa opettaa niitä sisältöjä, joista olen eniten kiinnostunut. Se toisi omaan opetukseen paljon uutta hyvää.

Tietoa kirjoittajasta

Sakari Koivunen

Nörtti sekä robottiautomaation että tietojärjestelmien suunnalta katsottuna.

3 vastausta artikkeliin “Rakkaus on opettajan työkaluista tärkein”

  1. Hyvä pohja tuossa Rakkauden ja välittämisen ajatuksessa. Se ilmentää suoraan tekijää, ja koulumaailmassa usein opettajaa, ihmistä.

    Tosin kuin itsekin kirjoitit, aina ei mene nappulat ja Napalminallet tasan. Ei input eikä output sektorilla. Innostus ja Rakkaus opetettavaa asiaa kohtaan ei korjaa kokonaan joukkoa Hattivatteja ja mörköjä joita kiinnostaa vain biletys ja nesteillä leikkiminen. Mutta se voi kasvattaa hattivateista positiivisia Muumeja.

    Mutta muistahan, myös että Rakkaus voi olla sokeaa. Ajatuksiini pulpahtaa jatkuvasti eräs Matemaattis-luonnontieteellisen aineen opettaja, joka rakasti omaa ainettaan enemmän kuin itseään. Samalla hän välitti oppilaista juuri sen verran että tarjosi heille Kaiken tarvittavan informaation, rakastamallaan menetelmällä.

    Se miten pystyy/saa tasapainoilla rakkauden, välittämisen sekä opettamisen välillä on liian harvoin Rakastuneen käsissä vaan häntä ohjaavat toiset päättäjät. Tiedettävästi heillä saattaa olla erinäköiset intressit mitä tekijöillä.

    Toivon syvästi että pystyt istuttamaan ajatuksen myös opetusta tekeviin Kollegoihisi.
    -May The Force and Love BE with You, Young Lecturer!-

    Tykkää

    1. Hyviä ajatuksia — ei tässäkään sokeutumaan sovi ryhtyä. Opettaminen on kyllä kutkuttavan haastavaa puuhaa, onneksi en tehnyt sitä syksyllä kuin vähän, koska muuten olisi tullut ähky ja jumitus.

      Tykkää

  2. Päivitysilmoitus: Rakkauskirje | Sakari Koivunen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s