Itsensä haastamisesta

Heräsin tänään kuudelta ja lähdin salille. Sitä ei ole tapahtunut koskaan ennen. Eikä olisi tapahtunut nytkään, jos olisin antanut mukavuudenhalun määrätä arkea yhtä paljon kuin yleensä annan.

Joskus tuntuu terveelliseltä haastaa itseään. Tehdä jotain, mitä ei muuten tulisi tehneeksi tai mikä ei suoranaisesti tunnu siinä hetkessä kivalta. Siksi minä — liikuntaa harrastamaton ja omaa kömpelöä kroppaansa häpeilevä kaljuuntuva insinööri — tein alkuvuodesta lupauksen käydä salilla hankkimassa hikeä, lihaskipua ja pieniä itsensä voittamisen kokemuksia.

Kaipasin apua. Tiesin, että työpuuhissa viihtyminen, kotona laiskottelu ja tusina tekosyytä pitävät minut poissa salilta mikäli kukaan ei ole komentamassa.

Omavalmentaja vastaa tähän huutoon. Juttelin Elixian personal trainerin kanssa ja annoin hänelle haasteen. Olen sitä mieltä, että jos ihminen saa kuukausipalkkansa muiden haastamisesta ja mukavuusalueen ylittämisen evankelioinnista, voi itsekin ottaa haasteen vastaan. Kysyin, onko tällä tapana lukea kirjoja. Ei kuulemma ole.

Kerroin, että lähden laulaen hänen sparrattavakseen ja ostan samalta seisomalta kymmenen tunnin valmennuspaketin — yhdellä ehdolla. Valikoin nipun kirjoja hänen luettavakseen. Joka viikko taistelemme yhdessä mukavuudenhalua ja helpolla pääsemistä vastaan. Minä muljaan teräskiekkoja paikasta toiseen ja puuskutan toimistokeuhkojani pihalle. Hän puolestaan palvelee ajatteluaan hyvien kirjojen parissa. Minä maksan reilun euron minuutissa kyykytettäväksi joutumisesta, hän saa kirjat ja niihin liittyvän keskustelun silkasta lähimmäisenrakkaudesta.

Haaste ei päättynyt ihan suunnitellusti. Minä harjoittelen kurinalaisuutta ja laiskuuden väistelyä pari kertaa viikossa, mutta kirjat jäivät hyllyyn. Ymmärrän syytä; lukihäiriö ja huonot kokemukset kouluajoilta häiritsevät taatusti, mutta voisihan nuo nähdä myös syinä lukea enemmän kuin syinä välttää lukemista. No, en minä voi tai halua tuomita, mutta olkoon esimerkkinä siitä, miten työlästä meidän ihmisten on toisinaan tarttua johonkin vieraaseen.

Peilaan omaa elämää silloin tällöin pienten haasteiden ja teemakuukausien kautta. On ollut vesipaastoa, sossumedialakkoa, lihatonta, hissitöntä ja muutamaa muuta teemajaksoa. Kaikista oppii jotain ja jokainen auttaa ymmärtämään omaa ajattelua paremmin. Nyt on karkkilakon ja liikkumisen lisäksi menossa uutispaasto. Se on herättänyt joissakin ihmisissä kummastelua. Kerron kuukauden viimeisenä päivänä tarkemmin, miten uutiset ovat irtokarkkia aivoille ja miksi pidän nyt elämäni toista uutispaastoa.

Tietoa kirjoittajasta

Sakari Koivunen

Nörtti sekä robottiautomaation että tietojärjestelmien suunnalta katsottuna.

One thought on “Itsensä haastamisesta”

  1. Olipas hyvä ja hyvin jäsennelty teksti. Olet löytänyt asioita, joita et olisi löytänyt ilman itsekuria ja eräänlaista “säätelyä”. Ja ennen kaikkea, uskon että olet myöskin kasvanut ihmisenä näiden teema-kuukausien ja tempausten aikana.

    Tosin, pari asiaa jäi mietityttämään tekstin jälkeen. Itsellänikin on välillä hankaluuksia saada tehtyä asioita, joita olen itselleni luvannut, niiden pois tekeminen vaatii vaan enemmän työtä.

    Itsensä haastaminen on yksi hyvä ja hyväksi havaittu keino repiä itsestä enemmän irti, tai pätevä tapa saada itsensä tekemään asioita joista ei pidä. Tosin, toisen haastaminen tekemiseen tai olemiseen on mielestäni täysin päinvastainen tilanne. Kavereiden/Ystävien välillä leikkimielinen haastaminen on vielä ihan OK, kun kyseessä ei ole kuin kuukauden kettuilu sille ketä ei saa asiaa tehtyä.

    Kun taas haastetaan puolituttu ihminen, on helppo keksiä tekosyitä jotta ei tarvitsisi vastata haasteeseen. Jos itse olisin ollut valmentajasi tilalla, olisin keksinyt verukkeita ajan puuttumisesta, huonosta valaistuksesta kotona, kissan tavasta pissata kirjojen päälle, yms., yms. vain siksi koska en kehtaisi sanoa että ei kiinnosta kirjojen lukeminen. Tai vaan koska en halua lukea.

    Vaikka vapaa-ajalla ja työajalla ei ole muuta yhteistä, kuin se että niitä tehdään saman pallon päällä, tuodaan ajatus työmaailmaan. Jos sinulla olisi yritys, lähtisitkö valmistamaan tuotetta josta saat X-määrän tuloja ja lisäksi jotain aikaa vievää ylimääräistä tekemistä, vaiko sen tuotteen josta saa saman verran tuloja ilman ylimääräistä työtä? Sen ylimääräisen työn aikana pystyisit tekemään mahdollisesti lisää rahaa yrityksellesi tai pitämällä sen vapaa-aikana ( Vapaa-ajasta suomalainen yrittäjä ei ole kuullutkaan 😛 ).

    Itse ajattelen ettei haasteilla saada hyvää tehtyä. Mietitään esimerkiksi VR (Virtual Reality) maailmaa tällä hetkellä. Siellä pyörii Oculus, Sony, castAR ja monia muita. Yksikään näistä yrityksistä ei ole (toivottavasti) haastaneet toisiaan tekemään parempia laitteita, tai laitteita liiemmälti. Tuo teknologia kehittyy ja kasvaa terveen kilpailun ja rahan takia.

    Lyhyestä virsi kaunis, vaikka Kesä tuleekin. Kun haastetaan joku taikka jokin, tulee olla syyt ja taka-ajatus haastamiselle. Tulee tietää mihin haastettava on kykenevä. Sama pätee itsensä haastamiseen, on asioita joita ihminen pystyy tekemään ja asioita joita ihminen haluaa tehdä. Kumpikin vaatii eri määrän pohjatyötä.

    -Timo

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s