Mitä vuosi 2014 opetti opettamisesta, osa 1

Opetin vuonna 2014 vain syyslukukaudella. Keväällä keskityin projekteihin.

Minulla oli kaksi kokonaista kurssia ja osa yhdestä kurssista. Kokeilin joitakin (itselleni) uusia asioita opetuksessa ja osan asioista tein kuten ennenkin. Tuntuu, että syksyn mittaan tuli opittua paljon asioita opettamisesta ja siksi haluan niputtaa kokemuksia jotenkin yhteen — muuten ne on liian helppo unohtaa ja kompuroin samojen kanssa jatkossakin.

Tämä kirjoitus on ensimmäinen osa asiasta. Parin viikon kuluttua ilmestyy toinen osa, jossa käydään läpi oppimiani asioita ja tekemiäni virheitä.

Uusien asioiden testailu ja kokemukset

Kokeilin muutamaa uutta asiaa:

  1. Kurssiblogi, missä oli ohjeet, tehtävänannot, luentoyhteenvedot ja opiskelijoiden raporttipalautukset.
  2. Luento-opponointi, missä aina muutama opiskelija kerrallaan jäi opponoimaan opetustani luennon jälkeen.
  3. Etäluento Youtubessa, kokeiltiin opiskelijoiden kanssa tätä kerran kun en päässyt projektimenojen takia pitämään yhtä luentoa.
  4. Kurssin ryhmätyö englanniksi, yhteisopettajuus
  5. Sähköinen tentti ja luentotentit, jotka tehtiin kännykällä teorialuennon päätteeksi

Blogi

Blogi oli kiva kokeilu. Uskon, että luentoyhteenvedoista oli osalle opiskelijoista hyötyä. Konseptin kurjuus on siinä, että niiden kirjoittaminen on aika iso työ ja se jäi sen takia usein roikkumaan. Loppukurssista yhteenvedot roikkuivat niin paljon, että jätin kirjoittamatta kokonaan. Ei kannattaisi suunnitella kurssille mitään, mitä ei normaalin työajan puitteissa ehdi tehdä, koska venyvät aikataulut ovat opiskelijoiden kannalta harmillisia.

Tätä voisi parantaa sillä, että opiskelijoiden tehtävänä olisi koostaa luentoyhteenvetoja yhtenä kurssitehtävänä. Tästä jäisi samalla luokan yhteinen muistikirjanen kurssin sisällöistä vastaisuuden varalle. En tajunnut tehdä näin, vaan yritin sinnitellä itse. Siinä oli paljon hyvää, mutta paljon puutteitakin. Suurin hyvyys oli se, että poissaolevat opiskelijat pääsevät kärryille luennon sisällöstä.

Nyt keväällä ratkaisen tätä ongelmaa niin, että tallennan jokaisen teorialuennon kuvaruututallenteena ja rintanappimikrofonilla Youtube-kanavalle, jolloin poissaolevat opiskelijat voivat kuunnella luennon omalla ajallaan. Ja nekin voivat kerrata, jotka olivat luennolla läsnä. Tämä on todennäköisesti parempi vaihtoehto kuin kirjoitettu yhteenveto, koska se ei työllistä turhaan ja on muutenkin näppärä tapa. Osaan kommentoida tämän hyviä ja huonoja puolia kevätlukukauden jälkeen paremmin, mutta ensimmäisten viikkojen perusteella kokeilu on ollut ihan menestyksekäs.

Blogin yhtenä ideana oli myös, että opiskelijat voivat siellä kysyä luennolla epäselväksi jääneitä asioita. Se ei näemmä ollutkaan tärkeä asia, koska kukaan ei spontaanisti kysellyt blogissa mitään. Ehkä epäselvät asiat on luontevinta käsitellä kasvotusten. Tai sähköpostilla, jos opiskelija tekee töitään etänä eikä pääse luennoille.

Opiskelijat tekivät ryhmätöidensä raportit suoraan blogiin. Tässä oli ajatuksena sekä mahdollistaa videoiden upottaminen jne. monipuolisempi sisältö että toisaalta tehdä raportoinnista julkista; kun tietää että oman kurssiraportin voi lukea kaikki kieltä osaavat ja nettiin kytkeytyneet, kirjoittaa tekstinsä ehkä karvan verran isommalla huolellisuudella.

En tiedä oliko tämä silti kauhean hyvä idea. Se oli ehdottomasti hyvä kokeilu, mutta en tiedä teenkö jatkossa enää ihan noin. Kevään kursseilla ryhmät tekevät avoimesti Google Drivessä olevaan tekstidokumenttiin yhden ison raportin, jossa jokaisella pienryhmällä on oma otsikkonsa. Näin kurssista jää suorittajille käteen pieni opaskirjanen, jossa on yhdessä tiedostossa kurssin teemat käsitelty yhteiskirjoittamisen kautta. Se voi toimia paremmin, koska syntyy eheämpi kokonaisuus ja opiskelijoiden on motivoivaa nähdä toisten ryhmien työn etenemistä. Näin opponoijatkin voivat kommentoida toisen ryhmän tekemistä kirjoitustyön aikana, ei vasta kun raportti on valmis ja palautettu.

Luento-opponointi

Tämä oli oikein kiva kokeilu! Ideana oli siis se, että opiskelijaporukka oli jaettu ryhmiin ja joka ryhmällä oli tietty luento opponoitavana. Ryhmä jäi luennon jälkeen juttelemaan hetkeksi ja keskusteltiin siitä, miten olisin osannut opettaa heille sillä kerralla paremmin, mitkä asiat jäivät epäselväksi, mitkä esimerkit toimivat hyvin jne.. Tästä sai hyvityksenä yhden pisteen kurssin arvostelua keventämään.

Opponointi oli kelpo konsti saada kehitysideoita ja palautetta luennoista ja kurssin etenemisestä. Kurssin käytäntöjä voitiin muuttaa lennossa jos opiskelijoilta tuli hyviä ajatuksia. Ja usein tulikin.

Yksi syy opponointikokeilulle oli myös syksyllä aloittanut uusi, reilun neljänkymmenen opiskelijan ryhmä. Pienryhmien opponointikymmenminuuttinen oli hyvä konsti saada edes muutama nimi ja kasvo jäämään muistiin.

Tyhmää kokeilussa oli se, että opponointiin sisältyi keskustelun lisäksi kommentointi blogissa. Kommentti piti kirjoittaa opponoitavan luennon yhteenvetoon. Tämä on sinänsä hyvä idea, koska näin opiskelijoiden kommentit jäivät julkisesti ja kirjallisesti talteen. Tyhmän siitä tekee se, että luentoyhteenvedot alkoivat roikkua ja viivästyä kurssin edetessä ja tästä tuli turhan sekavaa opiskelijoille.

Käytän tätä varmasti joskus tulevaisuudessakin. Sillä erolla, että opponoinniksi riittää kun kommentoi kasvotusten. Tai jos on joku kirjallinen palautus, sen voi laittaa saman tien eikä tarvitse odotella blogin päivittymistä.

Etäluento Youtubessa

En päässyt pitämään yhtä luentoa syksyllä. En enää tarkalleen muista miksi, mutta taisi olla projektin workshop tai joku muu, joka talloi kalenterissa luentokerran päälle.

Sovimme opiskelijoiden kanssa niin, että puuttuva luento pidetään Google Hangouts on Air -palvelun kautta tiettynä iltana. Videostream näkyi kurssiblogissa. Blogiin oli upotettu myös chat-ikkuna Todaysmeet-palvelun kautta.

Kaikki toimi aika hyvin. Alussa oli pieni sekaannus, kun video oli unohtunut yksityiseksi, eli näkyi minulla kunnolla mutta ei opiskelijoilla. Kun aloitettiin uudelleen, homma alkoi toimia. Chat ei ollut kovin kovassa käytössä (tarkoitus oli, että siellä voi kysellä kysymyksiä). Osasyy siihen oli videon viive: kun sanoin jotain, kesti pari minuuttia että se näkyi opiskelijoilla. Hangouts on Air ei tunnu olevan kauhean reaaliaikainen näin käytettynä, ja jatkossa aionkin kokeilla Adobe Connectia samaan, koska siinä on sisäänrakennettu chat jne. toiminnot niin ei tarvitse itse viritellä keskusteluikkunoita toisen palvelun kautta.

Luento jäi tallenteeksi ja opiskelijat voivat katsoa sen jälkikäteen uudelleen. Tästä jäi ihan hyvä maku suuhun. Kun asiaa vähän pohjustaisi ja harjoittelisi paremmin, siitä voisi saada ihan hyvin toimivan luentotavan.

Kevään aikana tallennan kaikki luennot, osin tämän kokeilun rohkaisemana. Syksyllä aion yrittää luentoja, jotka on tehty pieninä pätkinä etukäteen ja jotka opiskelijat voivat katsoa vapaalla aikataululla. Näin lähitunnit olisivat a) lyhyempiä ja b) keskustelevampia, kun teoria ja luennointi olisi tehty vapaalla aikataululla jo etukäteen.

Kurssin ryhmätyö englanniksi

Yhteisopettajuus voi olla vähän liian ylevä termi sille, että automaatiokurssin ryhmätyö ja esitelmä pidettiin englanniksi. Ideana kuitenkin oli, että opiskelijat selviävät yhdellä raportilla ja esitelmällä — ei tarvitse tehdä työtä erikseen minun kurssilleni ja toisesta aiheesta englannin kurssille. Tämä oli oikein hyvä ja tervetullut kokeilu, mutta siinä on vielä työstämistä ja kehitettävää. Huomasin itse, että vanhat arviointikriteerit eivät päde samalla tavalla, kun nyt esiintymisestä ja selkeydestä pisteet menevätkin englannin kurssille ja minun pitäisi arvioida vain substanssiosaamista. Niinhän se tietysti onkin hyvä. Automaatiokurssin pisteisiin pitää vaikuttaa eniten asiasisällön osaaminen ja vähemmän se, jännittikö esiintyminen tai onko lauserakenne vähän kankea.

Opiskelijoille tämä oli toivottavasti hyvä kokeilu, koska siinä tulee väkisin opiskeltua tekniikan sanastoa ja toisaalta säästyy vähän aikaa kun ei tarvitse tehdä erillisiä ryhmätöitä kursseille.

Joku toinen kurssi voisi olla sisällöllisesti parempi englannin kanssa yhdistämiseen. Opiskelijani olivat energia- ja ympäristötekniikan opiskelijoita ja kurssi käsitteli automaatiota. Heille relevantimpaa sanastoa voisi olla muilla kursseilla. Tässä tuli nyt ihan hyvää teknistä sanastoa yleisesti, mutta heidän omaa ammattisanastoaan ryhmätöissä ei käytetty. Sen sijaan että olisi opittu englanninkielistä sanastoa vedenpuhdistamoista, kiertotaloudesta, lämpöpumpuista ja voimalaitoksista, puhuttiinkin robotiikasta, konenäöstä, PID-säädöstä ja muista automaation teemoista. Se ei ole iso ongelma, mutta tälle porukalle voisi kuitenkin löytyä vielä sopivampi kurssi englannin opetuksen kanssa yhdistettäväksi.

Luentotentit ja e-tentti

Näistä kirjoitin kummastakin aiemmin oman blogikirjoituksen.

  1. e-tentti
    L
    yhyesti: idea e-tentistä on oikein hyvä, mutta se väline mitä nyt kurssilla kokeiltiin on huono. Paremmalla tenttialustalla tämä olisi hyvä juttu.
  2. luentotentit kännykällä
    L
    yhyesti: kiva kokeilu ja toimi ihan mukavasti, mutta teettää vähän lisätyötä ja toisaalta sulkee pois ne, jotka eivät jostain syystä pääse luennoille — enkä ole varma haluanko rankaista ketään siitä, että opiskelee eri kampuksella tai on osan kurssista vaihdossa muiden maiden eri lukukausisyklin vuoksi. Keväällä ei käytä tätä muuta kuin esitelmien arvosteluun jne. joukkoistettuun arviointiin, mutta joskus ehkä testailen vielä näitä varsinaisia luentotenttejäkin.

Tietoa kirjoittajasta

Sakari Koivunen

Nörtti sekä robottiautomaation että tietojärjestelmien suunnalta katsottuna.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s