Ajattelun aminohappoja itseäni isommille, osa I

Tämä on jatkoa kolmiosaiselle sarjalle. Ensimmäinen kirjoitus antoi ajateltavaa opiskelijoille, toinen opettajille ja tämä viimeinen osa johdolle. Viimeinen osa jaetaan muutamaan palaseen, koska näistä tarinoista tuppaa muuten tulemaan turhan pitkiä kerralla luettavaksi. Osia siis tipahtelee syksyn mittaan lisää.

Voin ehdottaa alla jotain hölmöä. Tässäkään kirjoituksessa en ole väärässä ilkeyttäni, vaan tyhmyyttäni. Olen tietenkin tietämätön asioista, jotka eivät osu omaan tonttiini ja siksi saatan pohtia jotain, jolle viisaammat syystäkin naurahtavat. Kommentoikaa ja korjatkaa.

Rehtori Vesa Taatila vastasi haasteeseen ja kirjoitti omat näkemyksensä johdolle, lue ne amkin blogista.

Innopeda

Innopeda kärsii ymmärtääkseni siitä, että sekä opiskelijat että opettajat ymmärtävät siitä keskimäärin vain vähän. Se on auki jättävä sana, joka ei kerro konkreettisesti. Minusta olisi hienoa, jos kirkastaisimme Innopedaa hihat käärien niin, että sekä henkilökunta että opiskelijamme ymmärtäisivät asian samalla tavalla.

Tätä voidaan minusta edistää yksi asia kerrallaan. Valitaan lukukaudelle teema, innopedakärki, jota sillä lukukaudella korostetaan. Tämä voi olla esimerkiksi ”Innopeda tarkoittaa meillä sitä, että opetusta tehdään yhteistyössä yritysten kanssa” tai ”Innopeda tarkoittaa meillä sitä, että teemme töitä monialaisissa projekteissa”. Kun annamme näkyvän lupauksen, emme kehtaa olla toteuttamatta sitä. Tällainen teemasyksy ja teemakevät nostaa aina yhteiseen keskusteluun jonkin Innopedan kulmakiven ja auttaisi meitä kaikkia ymmärtämään, miten voimme soveltaa Innopedaa käytännössä paremmin.

Tämä antaa myös lupauksen opiskelijoille. Jos lupaamme jotain, se tulee pitää. Seinällä killuva juliste avaa myös keskustelun siitä, onko tämä teema tärkeä; auttaako se todella oppimaan uutta resurssiviisaasti, vai jääkö touhu sanahelinäksi. Jos kauden teema ei kestä kritiikkiä, opimme jotain arvokasta omista menetelmistämme. Siksi aiheesta  on hyvä keskustella avoimesti ja kriittisestikin koko yhteisön kesken.

Ehdotus 1: otetaan lukukausittain yksi Innopedan meistä tärkeä tulokulma esille ja kehitetään sitä opetuksessa (esimerkiksi yritysyhteistyö).

Ehdotus 2: tehdään tämä näkyväksi tuomalla käytäville ja Messiin plakaatit, joissa kerrotaan tämän olevan meidän tapamme toteuttaa Innopedaa ja kannustetaan opiskelijoita mukaan kehitykseen. Julkisen lupauksen pettäminen hävettää niin paljon, että väite tulisi todennäköisesti lunastettua.

Ehdotus 3: otetaan nämä yhdessä tärkeiksi todetut asiat ainakin keskustelun tasolla moduulien hyvyysmittareiksi.

 Onnistuminen näkyväksi ja tavoiteltavaksi

Palkitsemme epätavoitteista. Palkka nousee enemmän palveluvuosien kuin tulosten mukaan. Jos rahan näkee motivaatiotekijänä, tämä palkkaus kannustaa nuorta dippainssiä ainoastaan vanhenemaan. Niin aionkin tehdä. Aion siinä sivussa tehdä myös työni hyvin, mutta siihen syynä on yksin oma kunnianhimoni ja ymmärrys siitä, että tehtävä työ on tärkeätä.

Tekijän kunnianhimon tueksi voisi rakentaa jotain muutakin. Jokainen Daniel Pinkin Driven lukenut (tai muuten motivaatioon perehtynyt) tietää, että oma kunnianhimo on tärkeä asia ja rahalla ei motivaatiopulaa asiantuntijatyössä selätetä. Silti mielestäni on arvokasta tehdä tavoitteet näkyviksi ja palkita onnistumisesta jotenkin. Sen ei tarvitse olla rahaa. Jos onnistumista ei tuoda näkyväksi ja palkita, ajaa ihmisen terve ja myötäsyntyinen laiskuus ennen pitkää optimoimaan riskit ja panokset niin, että ei tunnu mielekkäältä tehdä kuin huonoin hyväksyttävä suoritus. Jos epäonnistumisesta voi saada huutia ja häpeää, mutta onnistuminen ei johda mihinkään erityisen hyvään, ei ehkä tule keksittyä mitään erityisen suurta tai ihmeellistä. Mikäli tämä ajaa lähes tuhatpäisen joukkomme kyynistymään vuosien mittaan, olemme pulassa.

En uskalla sanoa, että olisimme itse kehitelleet kulttuurin missä kokeileminen ja uuden keksiminen kannattaa jättää muiden murheeksi. Mutta harmaana hetkenä mieli tekisi. Toki myös kokeilemme ja kehitämme, mutta kun palkitsemisjärjestelmä ei mitenkään ohjaa siihen suuntaan, on riski että kehittäminen jää sattumanvaraisten sankaritekojen varaan.

Esimerkki: minulle itselleni tai meidän tiimillemme ei ole mitään näkyvää hyötyä siitä, jos meidän opiskelijamme valmistuvat määräajassa ja takovat vuodesta toiseen yli 55 opintopistettä. Se on hassua, koska organisaatiolle siitä on merkittävä hyöty. Jos keskeiset asiat edes näkyisivät helposti vastuualueittain vertailtavana, ohjaisi joko voittamisen halu tai häviämisen pelko tavoittelemaan kärkisijoja listalla. En mangu tässä kohtuuttomasti kymmenyksiä ministeriön potista, mutta tuokaa jollain porkkanalla tavoitteet tavoittelemisen arvoiseksi. Vertailtava lista tavoitteista ja niiden toteutumisesta on yksi hyvä keino.

Ehdotus: pohtikaa tavoitteet ja palkitseminen niin, että hyvä työ tuntuu kannustavalta ja laiskottelu ei ensinkään tämän firman vaihtoehdolta. Putkosen Ari on kehitellyt mittareita ja hänen viisautensa kannattaa tässäkin hyödyntää.

Kelpoisuusvaatimus uuteen pohdintaan

On ollut aika, jolloin ammattikorkeakoulun lehtorilta edellytettiin pedagogista pätevyyttä 60 opintopisteen verran. Kerron salaisuuden. Siinä 60 opintopisteen paketissa oli hävettävän nahkea tuotos-panossuhde. Siitä oli melko marginaalisesti hyötyä. Uhrattua aikaa vastaan sai kovin vähän mitään konkreettista ja hyödyllistä.

Enää Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista (§17) ei ymmärtääkseni vaadi tätä pätevyyspakettia lehtoreilta. Jos käsitän kuvion oikein, ammattikorkeakoulut voivat vapauden hengessä määritellä opettajapätevyyden itse. Se kuulostaa järkevältä.

Miksi emme korvaisi pedagogisen pätevyyden määritelmää jollakin hedelmällisemmällä? Jos meillä on osaamista kouluttaa pedagogiikkaa ulkomaita myöten, meillä on osaamista kouluttaa myös omia opettajiamme. Vai onko?

Itse kouluttaen rakentuu myös opettajien ammatillinen verkosto Turkuamk-yhteisön sisälle. Minä tutustuin omassa koulutuksessani sinänsä ihan mukaviin ihmisiin, mutta ei heidän tuntemisestaan ammatillisessa mielessä mitään hyötyä ole.

Ehdotus: koulutetaan itse omat opettajamme päteviksi. Saamme käytetystä panoksesta enemmän irti.

Turun ammattikorkeakoulussa pedagoginen pätevyys voisi olla esimerkiksi 60 opintopistettä seuraavasta nipusta:

  1. Kasvatustiedeiden perusteet yliopistolta. Tämä ei anna konkreettisia työkaluja, mutta on ihan tervepäisen yleissivistävä paketti. Opettajan on hyvä tuntea taustalla olevat teoriat ja ajattelijat. Lisäksi kasvatustieteen perusteet antaa hyvät eväät mehustella juhlapuheissa ja pöytäkeskusteluissa Deweyn ajatuksilla, lähikehityksen vyöhykkeellä ja suomalaisen koulujärjestelmän historialla.
  2. Innopedavalmennus ja oppimisen kulttuuri Turun ammattikorkeakoulussa. Tähän on hyvä liittää tutkintosääntö ja muut velvoittavat tai ohjaavat sisällöt.
  3. Opetuksen seuranta ja opetussuunnitelmien sparraukseen liittyvä kehitystehtävä. Pedagogisissa opinnoissa opetuksen seuranta oli ihan hyvä sisältö. Kun tähän liittää tehtävän osallistua ainakin kolmen opintojakson suunnitteluun, saataisiin jo meneillään oleviin opintojaksoihin systemaattisesti uusia ideoita tuoreilta opettajilta nimenomaan pedagogiikan ja opetusmenetelmien, ei niinkään sisällön näkökulmasta. Se virkistää ja tuulettaa kokeneiden opettajien toteutuksia.
  4. Sähköiset alustat ja työkalut opetuksessa, verkossa olevan materiaalin hyödyntäminen sekä opettajan tietopaketti tekijänoikeuksista.
  5. Opinnäytteiden ohjaaminen ja arviointi.
  6. Työn opinnollistaminen ja yritykset osana AMK-yhteisöä.
  7. Osaamisen arviointi.
  8. Sovellettu johtamiskurssi: opettajan tulisi ymmärtää johtamista sen verran, että on sinut motivoinnin, tiimien rakentamisen ja tietotyön johtamisen kanssa. Se tekisi hyvää myös työyhteisössä toimimiselle.
  9. (vapaavalintainen kirja oppilaslähtöisestä oppimisesta ja lukupiiri tai blogipostaus siitä)

Tälle kaikelle on tarpeen asettaa parasta ennen -päiväys. Osaamista pitää päivittää jollain konstilla, tietenkin. Väkevinkin viisaus hapantuu ajan yli. Miten tämä toimii, on toinen kysymys. Ajatusleikkinä on varmasti ok, jos pätevyys pysyy voimassa, kunhan kolmen vuoden sisällä on suorittanut jotain täydentävää ja ylläpitävää vähintään 10 opintopistettä.

Tietoa kirjoittajasta

Sakari Koivunen

Nörtti sekä robottiautomaation että tietojärjestelmien suunnalta katsottuna.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s