Kurssipalaute: teollisuusrobotiikka

Vedin syksyllä 2016 viiden opintopisteen kurssin teollisuusrobotiikasta. Se on ehdottomasti yksi lempiaiheitani. Tällä blogikirjoituksella on neljä tarkoitusta:

  1. Koostaa kurssin rakenne ja kehitysehdotukset yhteen paikkaan minua itseäni varten, jotta osaan vetää kurssin ensi kerralla paremmin.
  2. Avata kurssin sisältö kollegoille meillä ja muualla sekä yrityksille, jotta pysyvät paremmin kartalla mitä ja miten opetamme robotiikasta ja voivat halutessaan ohjata parempaan suuntaan.
  3. Olla avoin palautekanava opiskelijoille: uskon että tänne muidenkin nähtäväksi jätettävä palaute toimii selkeämmin kehittämään kurssia kuin suljetut palautelaatikot. Haluan opiskelijoilta konkreettisia ajatuksia ja ehdotuksia paremmin tekemisestä.
  4. Teen työtäni veronmaksajien piikkiin. Koostan kokemukset ja mokat julkisesti, jotta muilla robo-opettajilla olisi mahdollisuus kierrättää hyviä juttuja ja välttää huonot niin saamme yhteiset rahat vähän tehokkaammin käyttöön.

Alussa kerron miten kurssi rakentui. Lopussa pohdin mikä kurssissa ajatutti, harmitti tai ilahdutti. Viimeisimpänä kommenttiosiossa tulee opiskelijoiden mietteet kurssista.

Kurssin sisältö

Kurssin sisällöistä saa suuntaa-antavan kuvan käsitekartasta, joka alkujaan piirrettiin Jere Siivosen (TAMK) ja Mika Billingin (VAMK) kanssa MoRo-hankkeen alkumetreillä ja käytiin kurssin alussa läpi. Opiskelijoilta tuli pari lisäystä karttaan, käytännössä koko ”käyttöönotto ja käynnissäpito”-haara. Osa asioista käytiin syvällisemmin, osa ohitettiin nopeasti ja joitakin ei käsitelty tällä kurssilla lainkaan. Esimerkiksi konenäöstä on samassa opetusmoduulissa oma kurssinsa, joten se ei ollut tämän kurssin sisältönä.

Opiskelijoita kurssilla oli 40. Kurssi sijoittuu opintojen loppupäähän: tämän jälkeen opsissa on vain yksi pakollinen moduuli ja opinnäytetyö. Siksi päätin ohjeistaa asiat tarkoituksella vähän aukkoisesti ja kevyesti, koska tässä vaiheessa opintoja homman pitää sujua jo aika itsenäisesti.

Työtapa kurssilla

Halusin kokeilla miten hyvin onnistuu tehdä syksy töitä yhdessä niin, että opiskelijat puuhaavat itse passiivisen kuuntelun sijaan. Kurssilla ei ollut juurikaan perinteisiä luentoja. Tapasimme ensimmäisellä kontaktikerralla teorialuokassa ja pohdimme kurssin sisältöä yhdessä. Sen jälkeen siirryimme suoraan labratöihin ja muihin projekteihin. Luento-osuuksia oli ainoastaan vierailevien luennoitsijoiden osalta.

Kurssin aikana järjestimme muutaman aktiivipäivän tai vierailuluennon:

  1. Vierailu Alihankinta 2016 -messuille.
  2. Posicraftin, Schunkin ja Ixturin kanssa järjestetty modernin robotiikan roadshow-päivä, mukana yksi vierailuluento opiskelijoille englanniksi. Tämä päivä oli auki myös yrityksille ja vieraita oli mukavasti.
  3. Yaskawa Finlandin vierailuluento, tarkoitettu vain opiskelijoille, ei yrityksiä mukana.
  4. Robottiturvallisuuden seminaari, avoin myös yrityksille. Puhujat Metsta, Pemamek ja Pilz.
  5. Koneinvestoinnit, vieraileva luennoitsija AMK:n sisältä. Tarkoitettu vain opiskelijoille.

Tehtävät

Kurssilla oli käytännössä neljä aktiviteettia:

1 Labratyöt

Labratöitä tehtiin ensimmäiset viisi viikkoa. Labrat, posteri ja vertaisopetus tehtiin ryhminä. Kukin ryhmä oli yhdellä koneella koko ajan ja teki sinä aikana ei-helpon harjoitustyön. Tämä esiteltiin ja opetettiin myöhemmin muille.

Jako kymmeneen ryhmään ja nämä edelleen kahteen labraryhmään, jotta kaikki mahtuvat sopivasti tehtaalle. Puolet porukasta labrassa, toinen puoli tekemässä simulointiharkkoja tai muita töitä. Seuraavana päivänä toisin päin. Sain osan ajasta kollegan auttamaan labraohjauksissa ja lisäksi hitsausrobotilla oli Koneteknologiakeskus Turku Oy:n operaattori ohjaamassa opiskelijoita.

Labratyöt raportoitiin postereina perinteisen raportin sijaan. Postereita apuna käyttäen ryhmät opettivat kuudennella viikolla toisille ryhmille oman labrapisteensä niksit.

Labratöiden toimeksiannot, posteriohjeet ja vertaisopettamisen tehtävänannot on koostettu oppimisympäristöstä yhteen dokumenttiin. Mikäli asia kiinnostaa, kurkkaa labratyöt.

2 Suunnitteluprojekti

Opittuja asioita koostavana harjoituksena tehtiin suunnitteluprojekti kolmelle yritykselle. Tämäkin oli ryhmätyö. Tehtävänanto oli karun yksinkertainen:

Ryhmät ottavat kantaa ainakin näihin asioihin (voi tarkentua matkan varrella)

  • turvavaatimukset ja riskianalyysi
  • layout
  • työkalu(t) luonnostasolla ja työkaluun mahdollisesti liittyvä anturointi
  • investointilaskelma
  • tahtiaika

Tämän lisäksi oli toki yrityskohtaisia suullisia ohjeita ja pohdintoja. Tarkoitus kuitenkin oli lyhyellä speksillä simuloida sitä, kun asiakas tai pomo antaa toimeksiannon eikä joko ehdi, osaa tai ole kiinnostunut purkamaan jokaista asiaa pienempiin osiin, neuvomaan kovin tarkkaan tai muutenkaan pitämään kädestä. Opiskelijat sopivat itse yritystapaamiset yhtä yritystä lukuunottamatta ja organisoivat tekemisensä sen mukaan.

3 Simulointiharjoitus

Ryhmätyö. Kurssilla käytiin ABB RobotStudiolla simulointiasioita. Ohjemateriaalina oli RobotStudion manuaalin lisäksi vanhat opasvideoni, mutta jatkossa ne korvautuvat selkeämmillä ja kattavammilla MoRo-hankkeen videoilla. Vastaavasti tuo SmartComponent-ohje kannattaa jatkossa katsoa hankkeen sivuilta, siellä asiat selitetään paremmin ja ohjeet pidetään ajan tasalla.

Tehtävänanto:

”Tehtävässä on neljä kohtaa, jokaisesta saa pisteitä. Seuraava kohta jatkaa aina edellistä fiksummaksi. Kun kohta on tehty ja raportoitu pääkohdittain, saatte pisteet. Jos homma on tehty huonosti, tulee vajaat pisteet tai ei pisteitä ollenkaan. Raportointi tehdään suullisesti, eli näytätte lopputuloksen ja kyselen toteutuksesta. Saatte pisteet saman tien.

  1. Robottisolu, jossa on robotti ja siinä kiinni joku kuvitteellinen työkalu (saa olla yksinkertainenkin) ja lattialla esimerkiksi pöytä tai kuormalava. Työkalupiste on määritelty oikein. 2 p
  2. Robotti poimii jonkun pienen kappaleen (esim. pieni laatikko, jonka mallinnatte itse) 5 p
    Laatikkoja on helppo tehdä pino niin, että mallinnatte jonkun laatikon (modeling-välilehti tai tuotte valmiin mallin muualta) ja käytätte LinearRepeater-toimintoa smart component -nappulasta (manuaalista alkaen s.296 jeesiä). Add component -> parametric primitives -> LinearRepeater. 
    Ohje tarraimen tekemiseen ja käyttämiseen SmartComponentin avulla
  3. Työkierto, jossa robotti ottaa kappaleen pinosta (vastaa särmäyssolun alipainevahtia) ja vie sen jonnekin (ei tarvi viedä mihinkään fiksuun paikkaan, kunhan osaa ottaa pinosta päällimmäisen kappaleen ja sitä seuraavan jne..) 4 p
  4. Työkierto, jossa robotti ottaa kappaleen pinosta ja vie lavalle/pöydälle lavausasetelmaan, missä kappaleita laitetaan vierekkäin sopivin etäisyyksin. 4 p

Näissä riittää kun pinosta haetaan esim. 5 kappaletta laskurin kanssa, ei tarvitse olla niin fiksu että tunnistaa kun pino on tyhjä. Eli tehkää tarpeeksi korkea pino ja joku silmukka että hakee 5 ekaa kappaletta ja laittaa ne pinoon tai vierekkäin lavalle niin tehtävä on ok.”

4 Yritysten tarpeet -kartoitus

Ryhmätyö. Erilaisia robottisovelluksia, robotiikan käytön esteitä ja mahdollisuuksia etsittiin alueen yrityksistä. Kukin ryhmä kontaktoi yrityksen, haastatteli etänä tai vieraili yrityksessä ja esitteli casen muille opiskelijoille. Tehtävänanto oli yksinkertainen:

”Tavoitteena on selvittää yrityksen

  1. robotiikan nykytila: käytetäänkö robotiikkaa, mihin sovelluksiin käytetään, minkä verran robotteja, minkä merkkisiä ja ikäisiä
  2. robotisoinnin esteet: miksi robotteja ei ole enempää, mitä ongelmia on ollut, onko tarpeeksi osaamista, onko käyttö liian hankalaa, ovatko robottisovellukset liian kalliita…
  3. osaamistarpeet: mitä osaamista tarvittaisiin lisää, onko jotain kehitysprojekteja joita opiskelijat voisivat tehdä (opinnäytetyöt, engineering project 5 op, työpaikat), mitä heidän mielestään roboinsinöörin pitäisi osata kun tulee teollisuuteen jne
  4. muut: yrityksen koko, sijainti, tuotteet, teidän oma fiiliksenne automaatioasteesta jne mitä teille tulee mieleen”

Arviointi

50 % pisteistä oikeuttaa ykköseen, 60 kakkoseen ja niin edelleen. Pistejakauma eri tehtävien välillä on seuraava:

  • Labratyöt 20 p
    • arviointikeskustelu ryhmän kanssa, eri jäsenille eri pisteet ryhmän pohdintojen ja itsearvioinnin pohjalta: jos tehty mitä piti, täydet pisteet ja jos joku ryhmästä laiskotellut omien tai ryhmän mukaan, lasketaan pisteitä
  • Posteri labrasta 5 p
    • opettaja arvioi: jos palautettu ajoissa ja tarpeeksi ok, täydet pisteet
  • Toisten ryhmien opettaminen 10 p
    • vertaisarviointi: labrapisteillä vierailleet opiskelijat arvioivat ja näiden pisteiden keskiarvo muodostaa ryhmän pisteet
  • Suunnitteluprojekti 25 p
    • opettaja arvioi, tietyillä ryhmillä mukana myös yrityksen arvio
  • Simulointiharjoitus 15 p
    • ohjeellinen pisteytys tehtävänannossa, varsinainen pisteytys palautekeskustelun ja pienen hiillostuksen perusteella: jos tehty kaikki ja osataan selittää toiminta ja vastata kysymyksiin, täydet pisteet
  • Yritysten tarpeet -kartoitus 10 p
    • yritys valittu ajoissa 2 p, loput pisteet esityksen ja sisällön mukaan
  • Tentti 15 p
    • en ole pitänyt tenttejä hetkeen, mutta nyt päätin kokeilla pientä pikatenttiä jotta näen vähän erottelevuutta opiskelijoiden välillä — muu tekeminen kun on pelkkää ryhmätyötä

Omat fiilikset

Annan itselleni arvosanaksi 3,5 jos puolikkaat sallitaan. Kurssi meni ihan hyvin, mutta erinomaisen on vielä kovin paljon matkaa. Haaveilin paremmasta ja ärsyttää syksyn lopulla olla robokoulutuksen Kola-Olli, jolla on hienot haaveet mutta toteutus tylpistyy kuitenkin ei pysty -tasolle. Kurssilla oli silti paljon enemmän hyvää kuin huonoa, mutta aina jotenkin odottaisi itseltään enemmän.

Pidän siitä että luentoja ei ollut kuin vähän, ja nekin asiaa hyvin tuntevien vierailijoiden pitämiä. Uskon, että asiat opittiin konkreettisemmin tekemällä ja touhuamalla. Se johti kuitenkin siihen, että yhteisiä kokoontumisia oli vähän. Jos piti esimerkiksi sopia jostain asiasta, se oli aina aika hankalaa. Olisi pitänyt ehkä varata aikaa ja tila silloin tällöin ihan vain siksi, että voidaan keskustella päivänpolttavista asioista ja pohtia tulevia juttuja. Tätä tukisi sekin, jos käytössä olisi joku sähköpostia näppärämpi viestintäkanava, missä olisi matala kynnys kysellä ja pohtia. Keväällä suunnilleen samalla porukalla kokeilimme Yammeria opetuksen taustakanavana, mutta minulle jäi fiilis että opiskelijat eivät oikein ottaneet sitä omakseen eikä ryhmään syntynyt keskustelua sen suuremmin. Whatsappia ja Messengeriä käytettiin yksittäisten opiskelijoiden kanssa, mutta virallisiksi koko ryhmän taustakanaviksi otan mieluusti vain sellaisia, jotka tarjotaan koulun puolesta kaikille.

Yksi tekninen helpotus on sekin jos lukujärjestyksiä pääsisi muokkaamaan itse. Olisin mieluusti merkannut eri teemakerroille lukkariin tiedon tarkemmin: sen sijaan, että siellä lukee joka kerralla ”teollisuusrobotiikka”, voisi välillä lukea ”Yaskawan vierailuluento”, ”projektityöt ryhmissä” tai ”viimeinen labrakerta”. Pariin kertaan pyysin lukkarintekijää muuttamaan kuvauksia, mutta joka kerta ei viitsi vaivata. Toki tiedot voi myös laittaa Optimaan, mutta en tiedä lukisiko niitä sieltä kukaan.

Jätin tarkoituksella tehtävänannot ohuiksi ja osin liiankin lyhyiksi siksi, että tässä vaiheessa opintoja pitää tulla toimeen vähemmän yksityiskohtaisilla ohjeilla. Siitä tuli itselle välillä silti huono fiilis — myönnän muutamaankin kertaan lähteneeni tehtaalle pahalla mielellä kun pohdin, miten porukka tulee toimeen tai tuleeko heille epäselvyydestä turhaa stressiä. Tätä lisäsi se, kun ei ollut luontaisia tapaamiskohtia koko ryhmän kanssa tarpeeksi: minulle ei muodostunut selkeää kokonaiskuvaa siitä, mikä on lauman fiilis ja onko porukalla kaikki ok.

Esimerkiksi simuloinnin suhteen opetus jäi nyt kovin ohueksi. En ole varma, mutta toivon että se silti riitti. Opetus oli käytännössä lähes kokonaan ohjevideoiden varassa, ja sen lisäksi toki autoin pulmakohdissa eteenpäin ja kannustin ryhmiä kysymään niiltä, joita olin jo aiemmin auttanut kun en aina ehtinyt jeesata jokaista poppoota erikseen. Joitakin asioita olisi ollut hyvä käydä etukäteen läpi, koska nyt vasta simulointiprojektin purkukeskustelussa pohdimme ryhmittäin systemaattisesti eri vaiheet ja kommervenkit. Yksi syy opetuksettomuuteen on tekninen: tehtaalla ei ole nyt murrosvaiheessa vielä tähän käyttöön sopivia koneita tarpeeksi ja toisaalta IT-järjestelyt eivät ainakaan toistaiseksi mahdollista omien läppärien käyttöä, vaikka siihen sopivat lisenssit onkin. Ei ollut mahdollista ottaa porukkaa kerralla harjoittelemaan johdetusti. Jos (ja toivottavasti kun) IT-väki saa lisenssipalvelimen myös opiskelijoille auki, saavat käytettyä omia koneitaan ja harjoitustöitä voi tehdä koulun lisenssin lainaamalla myös kotona tai muualla. Se helpottaa simuloinnin lisäämistä kursseille jatkossa. Opettaa olisi toki voinut tehdä niinkin, että vetää pieniä treenejä kymmenen hengen joukolle — jokainen tiimi valitsee joukostaan yhden, joka osallistuu treeneihin ja tämä mestari sen jälkeen opettaa asiat tiimiläisilleen. Siihen meillä olisi riittänyt koneet tänä syksynä, mutta en saanut aikaiseksi järjestää tuollaista.

Simulointi pitäisi ottaa isommaksi osaksi opetusta. Siellä on hyvä käydä perusteita läpi. Nyt aloitimme labratyöskentelyllä, mutta jatkossa hyvä ehkä aloittaa ohjatulla simulointiharjoittelulla. Kun siellä tehdään ensin tietyt asiat, on helpompi käydä tekemässä vastaavat temput myös fyysisillä roboteilla.

Aikataulu pitäisi tehdä alusta asti mahdollisimman näkyväksi opiskelijoille. Nyt se oli itsellenikin liian pitkään epäselvä ja asiat etenivät välillä vähän sekavasti. Piirsin kurssin aikataulutuksesta kyllä itselleni alkuvaiheessa simppelin gantt-kuvaajan, mutta jätin sen jakamatta opiskelijoiden kanssa kun siinä vaiheessa niin moni ulkopuolisista riippuva aikataulu oli vielä statuksella ”ehkä toteutuu” tai ”onnistuu marras-joulukuussa”.  En viitsinyt laittaa epävarmoja asioita näkyville sotkemaan ajatuksia ja kun ne vahvistuivat pikku hiljaa, en viestinyt niitä aina tarpeeksi selkeästi opiskelijoiden suuntaan.

Arviointi kurssilla on vähän huono. Tai ainakin ei-mainio. En tiedä vielä tarkkoja tuloksia, mutta suunta on se, että nelosia ja vitosia tulee hyvin paljon. Se on ihan ok silloin, jos asiat on oikeasti opittu hyvin. Ja porukka tuntuu osaavan hyvin, ei siinä mitään. Mutta kun kurssilla lähes kaikki on ryhmätekemistä, jää vähän vähemmän tilaa henkilökohtaiselle palautteelle oppimisesta. Toki labratyöt ja simulointiharkat keskusteltiin jokaisen kanssa ja pohdittiin kunkin panos ja osaaminen, mutta tässä olisi silti parannettavaa. Ainakin voisi kehittää parempia tapoja itse- ja vertaisarviointiin. Nyt ne molemmat kuitattiin rupattelulla.

Yksi arvioinnin hankaluus on se, että tekemistä on oikeasti usein melko hankala arvioida. Tuloksen voi katsoa, mutta ei sitä miten tulokseen on päästy. Tässä pitää osata jatkossa osallistaa ryhmän omaa arviointia enemmän. Lisäksi minun pitää opetella olemaan tiukempi osoittamaan myös työn puutteita. Nyt olen siinä välillä turhan kiltti ja siksi opiskelijoilla jää huomaamatta asioita, joissa olisi vielä kehittämistä.

Labroihin ja projekteihin mentiin nyt melko suin päin, suoraan tekemään. Jatkossa pitää kenties edellyttää pientä suunnitelmaa työstä ennen kuin päästään esimerkiksi labraan. Ei auta, vaikka ohjeissa lukee ”Ennen labraan menemistä pohtikaa yhdessä a) mitä ette vielä tiedä/osaa ja b) mistä saatte sen tiedon. Kysykää tarvittaessa.” jos juuri kukaan ei käytännössä tee niin. Uskon, että oppimista sekä parantaisi että nopeuttaisi jos labroja ennen olisi pakko miettiä asioita vähän paperille. Jatkossa tehnen niin.

Huono osanotto välillä harmitti, mutta eipä sitä kai kovin henkilökohtaisesti kannattaisi ottaa. Silti, kun saatiin hieno ohjelma ja hyvät puhujat turvallisuusseminaariin, workshop-osuuteen tuli vain neljännes opiskelijoista. Se on vähän sääli, ja myönnän että harmittaa. No, kullakin kiireensä, mutta minusta koneautomaatiotekniikan opiskelijalla on prioriteetit pyllystä jos lähtee mieluummin kotiin kuin osallistuu tuohon.

Noin yleisesti opiskelijat olivat kyllä aktiivisesti mukana, ei voi moittia. Tuntui todella hienolta nähdä miten järkkäilivät yritystapaamisia ja sisäisiä palavereita ilman, että minä koskin asiaan mitenkään.

Olen kurssin suhteen iloinen siitä, että tehtiin paljon asioita; yritykset olivat puuhassa mukana joko vierailemassa meillä, toimeksiantajana tai benchmarkauksen kohteena; pystyttiin käsittelemään edes jollain tasolla aika laaja setti asioita ja opiskelijat tukivat toisiaan hienosti syksyn aikana kun minä en pystynyt aina venymään.

Kurssi on osa moduulia, jossa muut sisällöt ovat Konenäkö- ja sensoritekniikat sekä Hydrauliikkasovellukset. Tein liian vähän yhteistyötä konenäkö/sensorikurssin kanssa vaikka se liittyy asiaan aika hyvin. Hydrauliikkakurssi istuu kokonaisuuteen heikommin. Tein jatkoa ajatellen opetussuunnitelmaan muutoksen ja nyppäsin hydrauliikan tästä kokonaisuudesta muualle. Tilalle tulee vähän mekaniikkasuunnittelua ja kenties enemmän aikaa simulointiin ja robotiikan syventämiseen. Näin saadaan jatkossa selkeämmin robottijärjestelmiin painottuva moduuli.

Ihan konkreettisia asioita itselleni muistilapuksi, täydennän tähän opiskelijoiden kommenttien perusteella lisää:

  • RobotStudio-simulointi:
    • pitää ohjeistaa kumpaa play-nappia käytetään että kaikki toimii ok
    • pieni lunttilappu tärkeimmistä käskyistä ja linkki manuaaliin auttaisi tekemisessä paljon
    • pack&go -tallennus on jäänyt opettamatta ja aiheutti turhaan murheita monelle
  • Vertaisarviointi paremmin käyttöön
  • Yritystoimeksiannot heti alkusyksystä käyntiin edes jollain tasolla niin on enemmän pelivaraa aikataulun suhteen
  • Opiskelijaryhmille vielä enemmän vastuuta suunnitella omaa syksyä: pitäisikö esim. joka ryhmän itse määritellä deadlinet tuotoksille ja seurata omaa etenemistä jotenkin?
  • Tiettyjä asioita olisi ollut hyvä käydä teoriatasolla lisää läpi: singulariteetti, käyttäjän koordinaatistot jne.
  • Mokasin aikataulun suhteen: luulin syyslukukauden jatkuvan jouluviikolle ja olin varannut sinne aikaa töiden purkamiseen ja kurssin päättämiseen. Tajusin mokan liian myöhään ja viimeinen viikko meni siksi vähän sumplimiseksi enkä ehtinyt käydä ryhmien kanssa tarpeeksi loppukeskusteluja.
  • Olisi varmaankin pitänyt sanoa opiskelijoille selkeästi alussa, että koska tämä on loppuvaiheen kurssi, tehtävänannot ovat vähän ohuita ja aukkoisia ja teidän osaamistanne tulee olla ottaa niistä selvää, kysyä lisää ja tehdä insinöörimäisiä oletuksia. Mainitsin sen jotenkin huterasti ekalla kerralla, mutta en tehnyt tarpeeksi selväksi.
  • Säännöllisesti tapaamisia, missä koko ryhmä on samassa tilassa. Joku labratöiden ja projektien katsaustunti tms.

Ajankäyttö

Varasin kurssin vetämiseen sata tuntia. Nyt kasassa on 117 h ja vielä suunnitteluprojektien läpikäynti ja kurssin päättämisen byrokratia edessä. Ylitän budjetin arviolta lähes neljänneksellä, mikä on aika paljon. Jatkossa pitää joko tehdä tehokkaammin tai pystyä varaamaan lisää aikaa kurssin vetämiseen, koska illoista ja viikonlopuista repiminen lakkaa toimimasta jos jokainen työtehtävä menee selvästi yli arvion. Osan tunneista sain laitettua MoRo-hankkeelle: tapahtumien järjestelyistä osa meni hanketunteihin. Toteutukseen meni siis enemmän aikaa kuin tuo 117 tuntia, mutta nämä ekstratunnit on merkattu eri lokeroon niiltä osin kun edistivät projektia. Lisäksi resurssina oli kollega muistaakseni neljällä labrakerralla ja Koneteknologiakeskuksen robottioperaattori kaikilla 5×2 labrakerralla. Tekemällä oppimiseen pitää jatkossa varata enemmän ohjaustunteja, koska nytkin tuntui vähän aika loppuvan ja pelkään että opiskelijat olivat vähän liian ohuella ohjauksella osan ajasta.

Uskon että fiksummalla ohjauksella ja suunnittelulla saan ensi kerralla tehtyä kurssin vähän paremmin vähän pienemmällä työmäärällä. Mutta nokkeluutta ja fiksumpien apua se vaatii.

Päivitän tähän ennen joulua opiskelijoiden ajankäytön kun saan niistä koosteen. Siitä näkee miten eri aktiviteetit työllistivät keskimäärin ja miten työ jakautui syksyn mitalle.

Opiskelijoiden palaute

Kommentoikaa alla näkyvään kommentointiboksiin. Ei tarvitse laittaa omalla nimellä. Sähköpostiosoite ei näy julkisesti, mutta näkyy mulle, joten laita joku nönnönnöö-sähköposti jos haluat antaa palautteen ihan anonyymisti. Jos luet tätä suoraan etusivulta, kommenttiboksi ei näy. Klikkaa blogikirjoitus otsikosta auki ja pitäisi kommentointiosion ilmestyä.

Mä kuulen kehitysideanne mieluusti. Toivon että opitte syksyn aikana tärkeitä asioita ja pystyin auttamaan teitä siinä. Kertokaa miten voisin tehdä työni jatkossa paremmin.

Jatkuva ja läpinäkyvä arviointi

Arviointi on sekä tärkeää että vaikeaa. Minulla se on yleensä jäänyt kaiken kukkuraksi muiden askareiden jalkoihin roikkumaan. Opiskelijaparat ovat joutuneet kärsimään viipyvistä kurssiarvosanoista.

Olen aina vetämilläni kursseilla jakanut osaamisen arviointia ison tentin sijasta pienempiin palasiin teemoittain. Viime keväänä kirkastin ajatusta ja tein kunnollisen Excel-pohjan kurssiarvioinnin tueksi. Tässä kirjoituksessa käsittelen tuon taulukon toimintaa, ja toisaalta fiiliksiä jatkuvasta arvionnista kurssin osana.

Haastan sinut. Jos et ole tehnyt tällaista ennen, kokeile. Ei maksa mitään, ei työllistä juuri lainkaan eikä ole hankalaa. Autan tarvittaessa. Jos et saa tästä mitään irti ja koet haaskanneesi aikaasi, tarjoan pullakaffeet Hansan Fazerilla. Disclaimer: koskee vain Turun AMK:n opettajia ettei lähde haastekahvit käsistä…

Aiempiin toteutuksiin nähden kevään kurssilla oli yksi selkeä ero: opiskelijat näkivät pistekertymänsä kurssin mittaan ainakin teoriassa reaaliajassa. Se on merkittävä ero muutamastakin syystä:

  1. Kun opiskelijat näkevät pisteensä ajantasaisesti, poistuu väärinkäsitysten ja virheellisesti arvioitujen suoritusten murhe käytännössä kokonaan. Jos mokaan ja unohdan merkata jonkun opiskelijan suorituksen, kuulen siitä heti seuraavalla tapaamisella ja muutan asian saman tien. Tämä avaa keskustelua ja vähentää epäreilusti kohdelluksi tulemisen pelkoa.
  2. Minä näen jatkuvasti, onko joku opiskelija vaarassa jäädä riman alapuolelle. Tämä on merkittävän tärkeä ja hyödyllinen apu. Hylsyn saaneet opiskelijat sotkevat kokonaisuutta yllättävän paljon. Kun opiskelija palaa uusimaan kurssia vuoden kuluttua, luistaa helposti muilta kursseilta tämän uusinnan kuormittavuuden vuoksi, saa hylsyn sen takia joltain toiselta kurssilta, kyllästyy, kyynistyy ja niin edelleen. Läpäisyä ei pidä parantaa rimaa laskemalla, mutta jatkuva arviointi auttaa bongaamaan avun tarpeessa olevat ajoissa. Näin asiaan voidaan puuttua ja tukea paremmin niitä, jotka horjuvat. Minulla oli kurssin puolivälissä muistaakseni kuusi opiskelijaa nollan tahdissa. Keskustelin heidän kanssaan ja teimme suunnitelman, miten tahtia kiristämällä kurssi kääntyy voiton puolelle. Näistä yksikään ei reputtanut. Pelkästään tämä riitti perustelemaan minulle sen, miksi en enää aio tehdä yhtään kurssia, jossa arviointi ei olisi jatkuvaa ja läpinäkyvää.
  3. Läpinäkyvä ja jatkuva arviointi pakottaa opettajan suunnittelemaan sekä arvioinnin että kurssin sisällön paremmin. Tuntuu typerältä että yksi Excel-tiedosto kehittäisi kurssia paljon, mutta uskon että niin monessa tapauksessa kuitenkin käy. Kun arviointi on avointa, sen pitää olla hyvin perusteltua. Kun arviointi on suunniteltu hyvin, tulee opetuksesta automaattisesti osaamisperusteista. Osaamisperustainen opetus ohjaa käyttämään yhteisen ajan hedelmällisesti.
  4. Arvosana ei tule kenellekään yllätyksenä. Ei opettajalle, ei opiskelijalle. Se on koko ajan näkyvillä ja sen kehittymistä voi seurata. Jos ei ole kolmosen tahtiin tyytyväinen, voi kiristää juoksua ja nähdä miten numero kiipeää neloseksi. Tai jos vitosen tahdissa oleva opiskelija sortuu laiskotteluun, näkee omin silmin miten valutaan nelosen puolelle.
  5. Avoin taulukko kirittää. Kun näkee oman suorituksen suhteessa ryhmän tasoon, voi joko tuntea ylpeyttä onnistumisestaan tai tervettä tarvetta panostaa ensi viikolla enemmän mikäli muut ovat ajaneet pisteissä ohi.

Osaaminen järkeviin paketteihin

Uskon että minkä tahansa kurssin sisällön voi jakaa loogisiin osaamiskokonaisuuksiin. Tällä kurssilla näitä teoriapohjaisia teemoja oli viisi, jokaisessa kolme arvioitavaa sisältöä. Sen lisäksi teimme labroja ja simulointiharjoituksia. Pisteitä kertyi siis kovin monesta kohdasta kevään mittaisella kurssilla. Työmäärä ja työpaketit oli suunniteltu niin, että käytännössä joka viikko piti tehdä jotain arviointiin vaikuttavaa. Näin arvosana muodostui joka viikko lähemmäs lopullista ja työkuorma pysyi tasaisena.

Tämä on ensisijaisen tärkeää. Kun osaamispaketit on mietitty, ne pitää ripotella tasaisesti kurssin halki. Suunnittelulähtökohtanani oli, että kun kurssista on kalenterista katsoen kulunut neljännes, pitää ahkerimmalla puurtajalla olla 25 % pisteistä kasassa. Kurssin puolivälissä parhailla on taulukossa puolet pisteistä.

Pilvialustalla pyörivä taulukko automatisoi rutiinityön

Äkkiseltään säikähtäisi tällaisen arvioinnin työllistävän hurjasti. Se ei onneksi ole ollenkaan totta.

Avaan kurssin rakenteen ja kontaktikertojen anatomian tarkemmin tässä seuraavan parin viikon sisällä blogissa. Silloin avaan, miten arvioinnit syntyvät yllättävän kevyesti ja toisaalta missä sahasin itseäni jalkaan. Yksi asia säästi työtä paljon: pilveen puserrettu laskentataulukko, joka on upotettu Optimaan. Ei-turkulaisille tiedoksi: Optima on meidän oppimisympäristömme. Ei notkein, mutta kelpo työjuhta kuitenkin.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun lisään jonkun arvion taulukkoon ja tallennan tiedoston, se päivittyy Onedriven kautta automaattisesti kurssin etusivulle Optimaan. En joutunut kertaakaan tallentamaan taulukkoa PDF-muotooon, kirjautumaan Optimaan, lataamaan tiedosta uutta versiota sinne tai tekemään muitakaan voimisteluliikkeitä.

Alla olevissa videoissa on kuvattu taulukon rakenne, toiminta ja upottaminen Optimaan (tai muuhun vastaavaan) käytännön esimerkein.

Tästä voit ladata videoissa käytetyn esimerkkitiedoston itsellesi tökittäväksi ja testailtavaksi.

Ensimmäisessä videossa käydään läpi miltä arviointitaulukko näyttää ja miten se rakentuu.

Toisessa videossa kurkataan, miten taulukossa on tehty visualisoinnit niin, että tulokset ovat helpommin silmäiltävissä. Excelin pyörittelyä, ehkä jo aiemmin tuttua asiaa.

Kolmas video kertoo, miten muokkaat taulukon omalle kurssillesi sopivaksi.

Neljäs video antaa eväät taulukon upottamiseen Optimaan tai muuhun ympäristöön. Koodipätkä, jonka keskelle kopioit Onedriven jakovalikosta nappaamasi osoitteen on Pastebin-linkin päässä.

edit 23.9.: olin unohtanut yläpuolelta copypaste-ystävällisen upotuskoodin, lisätty

Ajattelun aminohappoja itseäni isommille, osa I

Tämä on jatkoa kolmiosaiselle sarjalle. Ensimmäinen kirjoitus antoi ajateltavaa opiskelijoille, toinen opettajille ja tämä viimeinen osa johdolle. Viimeinen osa jaetaan muutamaan palaseen, koska näistä tarinoista tuppaa muuten tulemaan turhan pitkiä kerralla luettavaksi. Osia siis tipahtelee syksyn mittaan lisää.

Voin ehdottaa alla jotain hölmöä. Tässäkään kirjoituksessa en ole väärässä ilkeyttäni, vaan tyhmyyttäni. Olen tietenkin tietämätön asioista, jotka eivät osu omaan tonttiini ja siksi saatan pohtia jotain, jolle viisaammat syystäkin naurahtavat. Kommentoikaa ja korjatkaa.

Rehtori Vesa Taatila vastasi haasteeseen ja kirjoitti omat näkemyksensä johdolle, lue ne amkin blogista.

Innopeda

Innopeda kärsii ymmärtääkseni siitä, että sekä opiskelijat että opettajat ymmärtävät siitä keskimäärin vain vähän. Se on auki jättävä sana, joka ei kerro konkreettisesti. Minusta olisi hienoa, jos kirkastaisimme Innopedaa hihat käärien niin, että sekä henkilökunta että opiskelijamme ymmärtäisivät asian samalla tavalla.

Tätä voidaan minusta edistää yksi asia kerrallaan. Valitaan lukukaudelle teema, innopedakärki, jota sillä lukukaudella korostetaan. Tämä voi olla esimerkiksi ”Innopeda tarkoittaa meillä sitä, että opetusta tehdään yhteistyössä yritysten kanssa” tai ”Innopeda tarkoittaa meillä sitä, että teemme töitä monialaisissa projekteissa”. Kun annamme näkyvän lupauksen, emme kehtaa olla toteuttamatta sitä. Tällainen teemasyksy ja teemakevät nostaa aina yhteiseen keskusteluun jonkin Innopedan kulmakiven ja auttaisi meitä kaikkia ymmärtämään, miten voimme soveltaa Innopedaa käytännössä paremmin.

Tämä antaa myös lupauksen opiskelijoille. Jos lupaamme jotain, se tulee pitää. Seinällä killuva juliste avaa myös keskustelun siitä, onko tämä teema tärkeä; auttaako se todella oppimaan uutta resurssiviisaasti, vai jääkö touhu sanahelinäksi. Jos kauden teema ei kestä kritiikkiä, opimme jotain arvokasta omista menetelmistämme. Siksi aiheesta  on hyvä keskustella avoimesti ja kriittisestikin koko yhteisön kesken.

Ehdotus 1: otetaan lukukausittain yksi Innopedan meistä tärkeä tulokulma esille ja kehitetään sitä opetuksessa (esimerkiksi yritysyhteistyö).

Ehdotus 2: tehdään tämä näkyväksi tuomalla käytäville ja Messiin plakaatit, joissa kerrotaan tämän olevan meidän tapamme toteuttaa Innopedaa ja kannustetaan opiskelijoita mukaan kehitykseen. Julkisen lupauksen pettäminen hävettää niin paljon, että väite tulisi todennäköisesti lunastettua.

Ehdotus 3: otetaan nämä yhdessä tärkeiksi todetut asiat ainakin keskustelun tasolla moduulien hyvyysmittareiksi.

 Onnistuminen näkyväksi ja tavoiteltavaksi

Palkitsemme epätavoitteista. Palkka nousee enemmän palveluvuosien kuin tulosten mukaan. Jos rahan näkee motivaatiotekijänä, tämä palkkaus kannustaa nuorta dippainssiä ainoastaan vanhenemaan. Niin aionkin tehdä. Aion siinä sivussa tehdä myös työni hyvin, mutta siihen syynä on yksin oma kunnianhimoni ja ymmärrys siitä, että tehtävä työ on tärkeätä.

Tekijän kunnianhimon tueksi voisi rakentaa jotain muutakin. Jokainen Daniel Pinkin Driven lukenut (tai muuten motivaatioon perehtynyt) tietää, että oma kunnianhimo on tärkeä asia ja rahalla ei motivaatiopulaa asiantuntijatyössä selätetä. Silti mielestäni on arvokasta tehdä tavoitteet näkyviksi ja palkita onnistumisesta jotenkin. Sen ei tarvitse olla rahaa. Jos onnistumista ei tuoda näkyväksi ja palkita, ajaa ihmisen terve ja myötäsyntyinen laiskuus ennen pitkää optimoimaan riskit ja panokset niin, että ei tunnu mielekkäältä tehdä kuin huonoin hyväksyttävä suoritus. Jos epäonnistumisesta voi saada huutia ja häpeää, mutta onnistuminen ei johda mihinkään erityisen hyvään, ei ehkä tule keksittyä mitään erityisen suurta tai ihmeellistä. Mikäli tämä ajaa lähes tuhatpäisen joukkomme kyynistymään vuosien mittaan, olemme pulassa.

En uskalla sanoa, että olisimme itse kehitelleet kulttuurin missä kokeileminen ja uuden keksiminen kannattaa jättää muiden murheeksi. Mutta harmaana hetkenä mieli tekisi. Toki myös kokeilemme ja kehitämme, mutta kun palkitsemisjärjestelmä ei mitenkään ohjaa siihen suuntaan, on riski että kehittäminen jää sattumanvaraisten sankaritekojen varaan.

Esimerkki: minulle itselleni tai meidän tiimillemme ei ole mitään näkyvää hyötyä siitä, jos meidän opiskelijamme valmistuvat määräajassa ja takovat vuodesta toiseen yli 55 opintopistettä. Se on hassua, koska organisaatiolle siitä on merkittävä hyöty. Jos keskeiset asiat edes näkyisivät helposti vastuualueittain vertailtavana, ohjaisi joko voittamisen halu tai häviämisen pelko tavoittelemaan kärkisijoja listalla. En mangu tässä kohtuuttomasti kymmenyksiä ministeriön potista, mutta tuokaa jollain porkkanalla tavoitteet tavoittelemisen arvoiseksi. Vertailtava lista tavoitteista ja niiden toteutumisesta on yksi hyvä keino.

Ehdotus: pohtikaa tavoitteet ja palkitseminen niin, että hyvä työ tuntuu kannustavalta ja laiskottelu ei ensinkään tämän firman vaihtoehdolta. Putkosen Ari on kehitellyt mittareita ja hänen viisautensa kannattaa tässäkin hyödyntää.

Kelpoisuusvaatimus uuteen pohdintaan

On ollut aika, jolloin ammattikorkeakoulun lehtorilta edellytettiin pedagogista pätevyyttä 60 opintopisteen verran. Kerron salaisuuden. Siinä 60 opintopisteen paketissa oli hävettävän nahkea tuotos-panossuhde. Siitä oli melko marginaalisesti hyötyä. Uhrattua aikaa vastaan sai kovin vähän mitään konkreettista ja hyödyllistä.

Enää Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista (§17) ei ymmärtääkseni vaadi tätä pätevyyspakettia lehtoreilta. Jos käsitän kuvion oikein, ammattikorkeakoulut voivat vapauden hengessä määritellä opettajapätevyyden itse. Se kuulostaa järkevältä.

Miksi emme korvaisi pedagogisen pätevyyden määritelmää jollakin hedelmällisemmällä? Jos meillä on osaamista kouluttaa pedagogiikkaa ulkomaita myöten, meillä on osaamista kouluttaa myös omia opettajiamme. Vai onko?

Itse kouluttaen rakentuu myös opettajien ammatillinen verkosto Turkuamk-yhteisön sisälle. Minä tutustuin omassa koulutuksessani sinänsä ihan mukaviin ihmisiin, mutta ei heidän tuntemisestaan ammatillisessa mielessä mitään hyötyä ole.

Ehdotus: koulutetaan itse omat opettajamme päteviksi. Saamme käytetystä panoksesta enemmän irti.

Turun ammattikorkeakoulussa pedagoginen pätevyys voisi olla esimerkiksi 60 opintopistettä seuraavasta nipusta:

  1. Kasvatustiedeiden perusteet yliopistolta. Tämä ei anna konkreettisia työkaluja, mutta on ihan tervepäisen yleissivistävä paketti. Opettajan on hyvä tuntea taustalla olevat teoriat ja ajattelijat. Lisäksi kasvatustieteen perusteet antaa hyvät eväät mehustella juhlapuheissa ja pöytäkeskusteluissa Deweyn ajatuksilla, lähikehityksen vyöhykkeellä ja suomalaisen koulujärjestelmän historialla.
  2. Innopedavalmennus ja oppimisen kulttuuri Turun ammattikorkeakoulussa. Tähän on hyvä liittää tutkintosääntö ja muut velvoittavat tai ohjaavat sisällöt.
  3. Opetuksen seuranta ja opetussuunnitelmien sparraukseen liittyvä kehitystehtävä. Pedagogisissa opinnoissa opetuksen seuranta oli ihan hyvä sisältö. Kun tähän liittää tehtävän osallistua ainakin kolmen opintojakson suunnitteluun, saataisiin jo meneillään oleviin opintojaksoihin systemaattisesti uusia ideoita tuoreilta opettajilta nimenomaan pedagogiikan ja opetusmenetelmien, ei niinkään sisällön näkökulmasta. Se virkistää ja tuulettaa kokeneiden opettajien toteutuksia.
  4. Sähköiset alustat ja työkalut opetuksessa, verkossa olevan materiaalin hyödyntäminen sekä opettajan tietopaketti tekijänoikeuksista.
  5. Opinnäytteiden ohjaaminen ja arviointi.
  6. Työn opinnollistaminen ja yritykset osana AMK-yhteisöä.
  7. Osaamisen arviointi.
  8. Sovellettu johtamiskurssi: opettajan tulisi ymmärtää johtamista sen verran, että on sinut motivoinnin, tiimien rakentamisen ja tietotyön johtamisen kanssa. Se tekisi hyvää myös työyhteisössä toimimiselle.
  9. (vapaavalintainen kirja oppilaslähtöisestä oppimisesta ja lukupiiri tai blogipostaus siitä)

Tälle kaikelle on tarpeen asettaa parasta ennen -päiväys. Osaamista pitää päivittää jollain konstilla, tietenkin. Väkevinkin viisaus hapantuu ajan yli. Miten tämä toimii, on toinen kysymys. Ajatusleikkinä on varmasti ok, jos pätevyys pysyy voimassa, kunhan kolmen vuoden sisällä on suorittanut jotain täydentävää ja ylläpitävää vähintään 10 opintopistettä.

Tusina teesiä opettajille

Tämä on toinen osa haastekirjoituksesta Oikokulman Jarmon kanssa. Oikokulmassa julkaistaan samaan aikaan lista käskyistä opiskelijoille. Minun kirjoitukseni opiskelijoille julkaistiin viikko sitten.

Jatkan sarjaa ensi viikon perjantaina reilun viikon kuluttua vielä yhdellä kirjoituksella. Teesit esimiehille ja ammattikorkeakoulun toimintaan muuten korkeammalla tasolla vaikuttaville. Samalla haluan haastaa pohtimaan blogitekstissä tai kasvotusten näitä teemoja (opiskelijat, opettajat ja johto) ainakin kolme henkilöä: rehtori-toimitusjohtaja Vesan, koulutusjohtaja Liisan sekä koulutus- ja tutkimuspäällikkö Arin.

Tämä kirjoitus on muistilista itselleni opetustyön kirkastamiseen. Olen iloinen, mikäli siitä on apua muillekin!

Rehtori Vesa Taatila vastasi haasteeseen, lue hänen vinkkinsä amkin blogista!

1. Opettaminen ei ole tärkeää, oppiminen on

Opettamisesta ei ole mitään hyötyä, ellei se johda oppimiseen. Ja oppia voi hyvin ilman opettamistakin. Se ei anna lupaa olla tekemättä töitään, mutta se antaa syyn pohtia. Mieti, tarvitaanko opettajaa tällä kurssilla tai tämän asian oppimiseen ihan oikeasti. Ja jos tarvitaan, mihin aktiviteetteihin ja minkä verran. Voit kysyä tätä myös opiskelijoilta. Tee vain niitä asioita, joihin panostasi oikeasti tarvitaan.

Erno Paasilinna kuulemma joskus sanoi ”Itseoppinut on ainoa oppinut. Muut ovat opetettuja”. Opetetuksi tulemisessa ei ole mitään väärää, mutta oppia voi kartuttaa muillakin tavoin.

2. Ajattele kokonaisuutta

Näe sen verran vaivaa, että pohdit oman kurssisi sijaintia kokonaisuudessa. Harva oppisisältö on täysin itsenäinen ja irti muista. Moduulin muut kurssit on syytä integroitua jotenkin oppisisältöösi tai moduuli näyttäytyy opiskelijoille hassuna, väkisin keksittynä mukakokonaisuutena. Pohdi pienessä kollegaporukassa, mikä on kursseja yhdistävä yleisempi otsikko ja varmistu että kurssi osuu järkevästi kokonaisuuteen. Tähän liittyy myös rajapinnat: ota selvää, mitä opiskelijat voivat tietää aiheesta ennen kurssiasi ja toisaalta, mitä heidän oletetaan tietävän kurssin jälkeen. Jos oppimistavoitteissa on jotain mystiikkaa tai mikäli ops-kuvaus on tyystin ruostunut, tee päivitysehdotus opsista vastaavalle, jotta kurssikuvaukset saadaan puhumaan tätä päivää asiantuntijan silmin.

3. Opiskelijat töihin

Harvaa asiaa oppii tekemättä sen eteen rutkasti töitä. Täysipäiväiseen koulutukseen hakeneet opiskelijat eivät ylläty siitä, jos heiltä vaaditaan täysipäiväistä työskentelyä.

Opettajan ei kannata tehdä kaikkea itse. Valmiiksi pureskeleminen on vahingollista kahdellakin tapaa: opettaja häslää aikansa epäolennaisuuksiin ja opiskelijoilta jää oppi saamatta. Minä en aio käyttää viimeistä lomaviikkoani robotiikan turvastandardien alleviivaamiseen ja PowerPoint-messuksi typistämiseen, vaan pistän opiskelijat lukemaan aineistoa jonkin todellisen tapauksen yhteydessä.

Yksi tapa laittaa opiskelijat hommiin on ulkoistaa koko kurssi heille. Osuuskunta Tekym veti viime syksynä ensimmäistä kertaa kokonaisen Tuotantomenetelmät-kurssin ensimmäisen vuoden insinööriopiskelijoille. Minulla ei aika riittänyt kurssiin, joka on vähän sivussa omasta intohimostani ja ydinosaamisestani. Sorvasimme Tekymin kanssa porukassa kokonaisuuden niin, että vetovastuu oli heillä ja tarvittaessa pedagoginen selustatuki tuli kahdelta opettajalta. Tukea ei tarvittu kuin parin pienen pohdintahetken verran.

Opiskelijat voi pistää töihin myös arvioinnissa. Vertaisarviointi on monimutkainen ja iso aihe, mutta mainio työkalu syventää oppimista, kriittistä ajattelua ja työelämätaitoja.

4. Pölli ilolla

Turise kollegoiden kanssa koulurajojen yli. Opettamaasi sisältöä pähkii par’aikaa joku muukin opettaja. Turhaan pusaat kaikkea itse.Selaa hetki nettiä jos et tunne kollegoitasi muista kouluista. Kun laitat meiliä tai soitat, vastaavat taatusti mielellään. Minusta ainakin tuntuu pelkästään hienolta, kun joku toisesta suomalaisesta koulusta on kiinnostunut minun opettamastani sisällöstä ja haluaisi vaihtaa ajatuksia puhelimessa tai kasvotusten. Pöllikää parhaat käytännöt toisiltanne välittömästi. Siinä ei ole häviäjiä. Pääset vähemmällä hikoilulla, opiskelijat saavat parempaa sisältöä ja veronmaksajat myhäilevät parantuneelle hyötysuhteelle.

Verkostoidu niin, että tiedät kollegasi myös oman koulun ulkopuolella. Tämä ei tarvitse ulkoisesti rahoitettuja erillisiä hankkeita, mutta isomman kehityksen voi paketoida myös projektiksi.

Ota haltuun kollegat koulusi sisältä. Meillä Turussa ainakin on niin paljon osaavaa ja innostunutta väkeä, että muilta on helppo kähveltää hyviä käytäntöjä tai materiaaleja.

Revi riemu myös MOOCeista. Uskallan väittää, että vain harva hyödyntää verkossa jo olemassa olevia kursseja ja oppimateriaaleja systemaattisesti. MOOCit ovat hieno keino tuoda lisää opiskeluun ja minulla ainakin on muutama opiskelija tekemässä rästejä MOOC-muodossa isojen yliopistojen kurssilla. Se on kätevää ja resurssiviisasta.
Tekniikan alalle relevantteja kursseja ja sisältöjä löytyy ainakin

  1. edX (https://www.edx.org/)
  2. Coursera (https://www.coursera.org/)
  3. Khan Academy (https://www.khanacademy.org/, erityisesti matematiikka ja fysiikka)
  4. ja kenties myös Iversity (https://iversity.org/)
  5. unohtamatta materiaalipankkina MIT OpenCourseWarea (http://ocw.mit.edu/)

Ehdotan, että otat syysharrasteeksi käydä yhden kiinnostavan MOOC-kurssin itsellesi. Ei maksa mitään ja opit taatusti jotain. Tässä on takuu: jos et opi kerrassaan mitään, tarjoan pullakahvit.

Ota näistä jotain omaan opetukseesi. Jos vain kykenet, ulkoista teoriaopetus kokonaan isommalle tekijälle MOOCin kautta ja panosta kertaluokkaa enemmän oppimisen tukemiseen, labrassa pyörimiseen ja tosielämän ongelmien parissa painimiseen. Teorian opettaminen voi hyvin olla ”MOOC-lukupiirin” vetämistä.

5. Ole kriittinen

Pidämme todennäköisesti paljon tyhjänpäiväisiä palavereita ja keksimme itse itseään ruokkivia navankiillotusprojekteja. Suhtaudu tekemiseesi kriittisesti. Työajalle on monenlaista varastajaa huonoista työtavoista, laiskasta priorisoinnista ja kankeiden järjestelmien palvelemisesta alkaen. Ole terveen kriittinen, mutta kohdista kritiikki ensin omiin touhuihisi. Minä esimerkiksi olen vajaan kolmen vuoden AMK-uran aikana häslännyt aimo kourallisen tunteja sellaiseen suharointiin, josta ei ole kukaan päässyt oppimaan mitään ja siinä samassa omat viikonloput ja illat kärvähtäneet epäolennaisuuksien perässä juoksemiseen.

Paras opettaja keskittyy parhaiten olennaiseen, veikkaan.

Kriittisyys ei tarkoita yleistä pärinää siitä, miten kaikki on päin istuinosuutta, vaan myös omien työtapojen ja joustavuuden tarkastelua. Jos et tiedä, mikä syö aikaasi ja kiire kiusaa, seuraa ajankäyttöäsi. Käytä esimerkiksi Togglia tai viritä laskentataulukko palvelemaan itseäsi. Jos kaipaat ideoita tai jeesiä, laita minulle viestiä ja kerron kuinka teen tempun omalla kohdallani.

6. Uudista järkevästi

On tärkeää uudistaa opetusta ja työtapojaan, mutta se saa vedettyä myös yli. Kun testaat jotain, suunnittele testi ja sen toivotut vaikutukset. Kertaa tarvittaessa PDCA-sykli lempikirjastasi tai Wikipediasta. Hienoa, että mietit miten asiat voisi tehdä eri tavalla ja paremmin, mutta uudistaminen pelkästään uudistamisen ilosta on helposti tuhon tie. Minä sorrun keksimään aina jotain uutta, eikä ole joka kerta varmaa, että muutos on harkittu tai viisas.

Älä kuitenkaan pelkää uudistusta tai kokeiluja. Jos haluat kokeilla jotain, se todennäköisesti on vietävän hyvä idea, tai vähintäänkin pohtimisen arvoinen.

7. Raportoi kokeilut ja käytännöt

Kun kokeilet uusia asioita, osa järkevyytä on pohtia lopputulokset jotenkin niin, että muutkin hyötyvät. Raportoi kokeilusi ja käytäntösi. Tiimikavereille suullisesti, blogissa, työpaikan yleisissä kokouksissa tai mikä sinulle parhaiten sopiikin. Muista kertoa myös mokista! Hyvillä käytännöillä on kiva briljeerata, mutta olisi idioottimaista kuvitella ettemme kaikki mokailisi silloin tällöin.

Aina, kun keksit jotain joka joko toimii tai ei toimi, kailota naapureillesi. Siitä on yksinomaan hyötyä.

8. Ota touhu tosissasi

Tämä työ on tärkeää. Vetämäsi kurssi on opiskelijoille ainutkertainen, odotettu ja tärkeä osa tutkintoa. Opettajalle toteutus on mahdollisesti yksi monista, mutta muistetaanpa aina se, että opiskelijat käyvät tyypillisesti kurssin vain kerran. Kuse kurssi ja muutama kymmentä nuorta jää heikoille jäille osaamisensa kanssa.

Koko ryhmä kärsii, jos säästit omaa aikaasi oppimistavoitteiden pohdinnassa tai aikataulun suunnittelussa. Sinulle maksetaan palkkaa, opiskelijat odottavat viisautta vastineeksi.

Työ on välillä vietävän vaikeaa. Minä ainakin kipuilen aina tunnontuskissani siitä, että en osaa antaa tarpeeksi tai jätän riman heilumaan kurssin päätteeksi. Muistetaan pieni lempeys itseämme kohtaan, mutta pidetään silti vaatimustaso niin korkealla, että tulevat palkanmaksajamme eivät heitä opiskeluaikaansa hukkaan laiskuutemme tähden.

9. Noudata aikatauluja

Tämä on yksi helmasynneistäni. Haalin itselleni liikaa puuhaa ja organisoin touhuni surkeasti. Se näkyy siinä, että en pysty aina pitämään opiskelijoille luvattuja aikatauluja. Arvosanat tulevat tarpeettoman myöhään, harkkatyön ohje ei synny yhtä ajoissa kuin pitäisi ja niin edelleen. Ole minua parempi, opiskelijat ansaitsevat sen. Noudata aikatauluja. Ryhdy minua paremmaksi nyt heti kun se on vielä helppoa. Alkavana syksynä aion olla tässä aiempaa itseäni parempi ja rima nousee siksi koko ajan.

Yksi apuväline arvosanojen roikkumiseen on jatkuva arviointi, jonka esittelen blogissa ennen syyslukukauden alkua. Se on opetuksen kehittämisen työa

10. Ei turhaa palautetta

Jos keräät palautetta, tee sillä jotain. Jos et tee sillä mitään, älä kuormita opiskelijoita ylimääräisellä palautehässäkällä.

Voit esimerkiksi tehdä palautteen yhteenvedossa julkisen ja avoimen lupauksen opiskelijoillesi asioista, jotka muutat jatkossa. Seuraavan kurssin alkutapaamisessa tämä lista on luontevaa käydä läpi ja pohtia, onko ryhmällä jotain lisättävää tai tarkennuspyyntöjä listaan.

11. Pohdi opettamaasi

Olet aihealueesi mestari. Pohdi, mikä opettamassasi sisällöstä aidosti on fundamentaalista. Minulle tämä on ihmeellisen hankalaa. Tuntuu, että omasta lempiaiheesta opetuksen järjestäminen on omituisen vaikeaa. Kun sisältö (robotiikka) on itselle rakas, näkee turhankin suuren kattauksen aiheita eikä osaa tai malta tiivistää sitä sopivaksi paketiksi opiskelijoille.

Kun on miettinyt oman aiheensa keskeisiä asioita, osaa kuvata myös oppimistavoitteet. Jos et osaa suoralta kädeltä sanoa, millä osaamisilla ansaitsee ykkösen kurssiltasi, homma on osaltasi kesken. Minulla se on. Kuvaa, ensin itsellesi, mitä vaaditaan ykköseen, kolmoseen ja vitoseen. Kerro se sen jälkeen opiskelijoille. Pohdi, voiko kurssilla heti alussa ryhtyä tavoittelemaan vain ykköstä, ja kannattaako opiskelijan silloin käytää aikaansa ollenkaan kinkkisempien teemojen pohtimiseen. Avaatko lukukaudella kolme eri rinnakkaisraidetta, joista jokainen tavoittelee eri arvosanaa ja ykkösträkillä käytetään enemmän aikaa perusteiden parissa?

Pohdintasi hedelmä näkyy opiskelijoille selkeämpinä oppimistavoitteita, nimellisen ajankäytön kuvaamisena, arviontikriteereinä, aikatauluina ja muutenkin yleisenä selkeytenä. Kun tietävät, mitä kurssi sisältää ja mitä odotat, pääsevät todennäköisemmin maaliin.

Pohdi myös kurssisi ajankäytön tarve. Jos keskeiset sisällöt oppii pienemmässä ajassa kuin opintopisteet osoittavat, voit joko laajentaa kurssia tai vinkata pomolle että täältä olisi nipistettävissä pisteitä jollekin toiselle kurssille.

12. Opeta oikeita asioita

Opeta asioita, joita rakastat ja joista innostut. Jos joku kursseistasi ei osu kriteereihin, juttele esimiehen kanssa. Jos mikään kursseista ei osu kriteereihin, vaihda työpaikkaa.

Luonnollisesti joskus tulee tarve vetää kurssi, joka ei ole ihan intohimosi ytimessä. Tee se silti hyvin, mutta pyritään siihen että jokainen voisi vetää itselleen parhaiten sopivia kursseja. Vain sieltä nousee innostus, joka välityy opiskelijoillekin.

Kun opetat oikeita asioita, pysyt luontevasti ajan tasalla. Et malta olla pysymättä. Tunnet yritykset jo valmiiksi ja tiedät teollisuuden tarpeet sekä taustat. Kehitä osaamistasi jatkuvasti niin, että olet jatkossakin paras mestari tämän osaamisen saralla.

+13. Someile

Pysyt oman alasi kuvioista kätevimmin kartalla somen kautta. Seuraa muita tekijöitä ja alan yrityksiä Twitterissä. Keskustele ja jaa näkemyksiäsi. Kirjoita halutessasi blogia. Jos et halua omaa blogia, saat taatusti äänesi kuuluviin myös koulun sisäisiin blogikanaviin. Facebookissa on kiinnostavia pedagogiikkaan ja opetusteknologiaan liittyviä ryhmiä, tutustu niihin! Twitterissä hyvää seurattavaa löytyy myös helposti. Jos et keksi, mistä aloittaa, ota TeachThought seurantaan Twitterissä (löytyy myös FaceBookista jos et pyöri Twitterissä), siellä on usein mielenkiintoisia ajatuksia ja avauksia opettamiseen ja oppimiseen liittyen. TeachThoughtin artikkelit löytyvät myös heidän blogisivuiltaan, joten sieltä kannattaa selailla myös arkistoja.

Sen lisäksi tutustu esimerkiksi näihin FB-ryhmiin:

  1. Suomen opettajien ja kasvattajien foorumi #SOKF
  2. Microsoft Office365 opetuksessa ja oppimisessa, mikäli organisaatiossanne on O365 käytössä
  3. Oppimispelit ja virtuaaliset ympäristöt jos aihe kiinnostaa, ja kannattaisi ehkä kiinnostaa
  4. Tieto-ja viestintätekniikka opetuksessa/ICT in Education
  5. Aikamatka oppimisen ja koulun tulevaisuuteen
  6. Tässä vielä TeachThoughin FB-sivu

Turun AMK:n henkilökunta voi jakaa kokemuksiaan, kysymyksiään ja mokiaan myös Innostudio-FB-ryhmässä tai Yammerissa. Aktivoidu esimerkiksi Innostudio-ryhmään.

Twitterissä, Facebookissa, blogimaailmassa ja LinkedInissä on paljon muutakin pengottavaa. Pääasia että laajennat ajatteluasi jollain foorumilla osana opettajan arkea.

(tämä kolmastoista bonuskohta lisättiin 29.7. 12:15. Piti olla mukana alkujaankin, mutta unohtui)

Lue myös Jarmon lista Kymmenen käskyä: opettajat! Siellä on opiskelijanäkökulmasta monta arvokasta asiaa.

Seitsemän teesiä opiskelijoille

Tämä on kaksiosainen haastekirjoitus Oikokulman Jarmon kanssa. Oikokulmassa julkaistaan samaan aikaan kymmenen käskyä opettajille. Seuraavassa kirjoituksessa vaihdamme tulokulmat ristiin: Jarmo kirjoittaa opiskelijoille ja minä henkilökunnalle.

Kirjoitus mukailee teesejä, jotka kerroin tammikuussa aloittaneelle K16-automaatioryhmälle osana alkutervehdystäni.

Rehtori Vesa Taatila vastasi haasteeseen, lue hänen vinkkinsä amkin blogista!

Vaadi paljon sekä itseltäsi, koululta että opettajilta

Turaat tutkintosi parissa joka tapauksessa vuositolkulla. Se on kallis hinta. Ota ajasta mehut irti äläkä päästä itseäsi helpolla. Vaadi vastaavasti myös koululta ja henkilökunnalta. Toki fiksuna otat huomioon sen, että henkilökunnalla on muitakin tehtäviä kuin sinun paapomisesi, mutta vaadi silti hyvää ja ajantasaista opetusta, ohjaamista ja haastamista. Sitä varten koulut ja niiden henkilökunta ovat olemassa ja sinä tulevana veronmaksajana velkasuomen koulutuksen kuitenkin maksat.

Vietä tarpeeksi aikaa itseäsi fiksumpien seurassa

Jos olet toistuvasti porukan fiksuin, vaihda porukkaa. On mukavaa olla paras, mutta sillä et koskaan kehity tarpeeksi. Pidä huoli että haastat itseäsi seuran suhteen. Hakeudu kunnianhimoisten, viisaiden ja kokeneiden pariin.

Lue paljon ja monipuolisesti

Hyvään kirjaan tiivistyy hävytön nippu viisautta. Hyödynnä muiden näkemä vaiva ja lue kirjoja. Niihin on usein tiivistetty terävien ihmisten elämäntyö. Älä kuitenkaan rajoita lukemistoa pelkkään bisneskirjallisuuteen ja koulukirjoihin. Pakkaa reppuun puolet proosaa. Se on tarpeen erityisesti insinööreille. Me olemme turhan helposti vakavaa ja tylsää väkeä. Kaunokirjallisuus on hyvä vastalääke insinöörikankeudelle ja fakkiutumiselle.

Ajattele ajatteluasi

Opiskelussa riittää puuhaa ja murhetta. On rankkaa oppia uutta jatkuvasti. Käytä hetki aikaa oman ajattelusi ajattelemiseen. Miten priorisoit asioita? Miten saat kaiken tehtyä ajallaan? Miten muistat kaikki olennaiset askareet? Tutustu johonkin ajattelunhallinnan menetelmään jo tällä viikolla. Selvitä itsellesi mitä esimerkiksi GTD eli getting things done tarkoittaa. En tarkoita että jokaisen pitäisi soveltaa nimenomaan GTD:tä, mutta näe hetki vaivaa oman ajattelusi ja työsi pohtimiseen sekä tehostamiseen.

Anna oikeassa kohtaa aikaa ja armollisuutta itsellesi; tunne rajasi, älä uuvu

Kunnianhimo ja ahkeruus kaunistavat opiskelijaa, mutta älä, rakas ystävä, ikinä polta itseäsi loppuun. Jos päätä kiristää ja seinät kaatuvat, paina jarrua ja ota rennommin. Puhu jollekin. Jos ei muita tule mieleen, soita minulle (044-3535637).

Tutustu ihmisiin laajalti

Tutkintoa tärkeämpi on ehkä opiskelun aikana karttunut verkosto: opiskelijat oman ryhmän ulkopuolella, opettajat, muu henkilökunta, yritykset, ammatillinen verkosto Twitterissä, LinkedInissä jne. Tutustu ihmisiin ja käytä kouluaikasi tässä mielessä tehokkaasti hyödyksi. Muista kuitenkin, että tässäkin touhussa laatu menee määrän edelle. Tyhjänpäiväisillä käyntikorteilla et tee mitään, mutta muutamakin arvokas kontakti auttaa eteenpäin. Koululla pyöri iso osa tulevista kollegoistasi. Pidä huoli että tunnet myös itseäsi vanhempia ja nuorempia vuosikursseja edes jollain tasolla. Sen lisäksi tutustut itseäsi kiinnostaviin yrityksiin ja yrittäjiin. Jos sinulle sopivalta tuntuu, etsi itsellesi mentori teollisuudesta.

Ole kunnianhimoinen ja aseta itsellesi tavoitteita

Joku kunnianhimo ja tietoinen päätös ajoi sinut opiskelemaan. Älä anna sen hiipua. Esimerkiksi minun opiskelijani ovat tehneet päätöksen

  1. opiskella sen sijaan, että perustaisivat yrityksen tai menisivät töihin jonkun toisen perustamaan yritykseen
  2. opiskella Suomessa sen sijaan, että hakeutuisivat jonnekin ulkomaille oppiin
  3. opiskella korkeakoulussa sen sijaan, että tutustuisivat uuteen alaan esimerkiksi ammatti-instituutissa
  4. opiskella ammattikorkeakoulussa sen sijaan, että olisivat valinneet tiedekorkeakoulun
  5. opiskella Turun ammattikorkeakoulussa sen sijaan, että olisivat suunnanneet johonkin toiseen suomalaiseen ammattikorkeakouluun
  6. erikoistua tiettyyn alaan, kuten tuotantoautomaatioon sen sijaan, että olisivat valinneet esimerkiksi terveydenhoitoalan, prosessitekniikan tai pelinkehityksen.

On joku syy, miksi olet siellä missä olet. Muista se syy. Aseta tarpeeksi kunnianhimoisia tavoitteita, koska kisa parhaasta bisneksestä ei ole kevyttä ja opiskeluaikojen löysäily voi kostautua viheliäisesti. Pohdi, mitä asioita erityisesti tahdot painottaa tutkinnossasi. Riittääkö se, mitä opinahjosi tarjoaa, vai ryyditätkö oppia esimerkiksi MOOCien tarjonnalla tai avoimen yliopiston kautta?

Älä koskaan pelkää kyseenalaistaa asioita (siksi tässäkin on yhdeksän kohtaa vaikka otsikko yritti rajata listan seitsemään)

Säännöt on tehty noudatettaviksi, joo, mutta kehittäminen vaatii usein kyseenalaistamista. Kyseenalaistaminen ei tarkoita joka asiasta kiukuttelua tai vastaan pullikoimista. Se tarkoittaa sitä, että tarkastelet asioita tuorein silmin ja kriittisesti. Ja kohdistat tätä kritiikkiä myös omaan toimintaasi.

Älä ole kuspää, koskaan, kenellekään

Älä ole, ei tarvitse tarkempaa selvennystä. Ei kannata. Maailma on pieni ja elämä lyhyt.

Mitä vuosi 2014 opetti opettamisesta, osa 1

Opetin vuonna 2014 vain syyslukukaudella. Keväällä keskityin projekteihin.

Minulla oli kaksi kokonaista kurssia ja osa yhdestä kurssista. Kokeilin joitakin (itselleni) uusia asioita opetuksessa ja osan asioista tein kuten ennenkin. Tuntuu, että syksyn mittaan tuli opittua paljon asioita opettamisesta ja siksi haluan niputtaa kokemuksia jotenkin yhteen — muuten ne on liian helppo unohtaa ja kompuroin samojen kanssa jatkossakin.

Tämä kirjoitus on ensimmäinen osa asiasta. Parin viikon kuluttua ilmestyy toinen osa, jossa käydään läpi oppimiani asioita ja tekemiäni virheitä.

Uusien asioiden testailu ja kokemukset

Kokeilin muutamaa uutta asiaa:

  1. Kurssiblogi, missä oli ohjeet, tehtävänannot, luentoyhteenvedot ja opiskelijoiden raporttipalautukset.
  2. Luento-opponointi, missä aina muutama opiskelija kerrallaan jäi opponoimaan opetustani luennon jälkeen.
  3. Etäluento Youtubessa, kokeiltiin opiskelijoiden kanssa tätä kerran kun en päässyt projektimenojen takia pitämään yhtä luentoa.
  4. Kurssin ryhmätyö englanniksi, yhteisopettajuus
  5. Sähköinen tentti ja luentotentit, jotka tehtiin kännykällä teorialuennon päätteeksi

Blogi

Blogi oli kiva kokeilu. Uskon, että luentoyhteenvedoista oli osalle opiskelijoista hyötyä. Konseptin kurjuus on siinä, että niiden kirjoittaminen on aika iso työ ja se jäi sen takia usein roikkumaan. Loppukurssista yhteenvedot roikkuivat niin paljon, että jätin kirjoittamatta kokonaan. Ei kannattaisi suunnitella kurssille mitään, mitä ei normaalin työajan puitteissa ehdi tehdä, koska venyvät aikataulut ovat opiskelijoiden kannalta harmillisia.

Tätä voisi parantaa sillä, että opiskelijoiden tehtävänä olisi koostaa luentoyhteenvetoja yhtenä kurssitehtävänä. Tästä jäisi samalla luokan yhteinen muistikirjanen kurssin sisällöistä vastaisuuden varalle. En tajunnut tehdä näin, vaan yritin sinnitellä itse. Siinä oli paljon hyvää, mutta paljon puutteitakin. Suurin hyvyys oli se, että poissaolevat opiskelijat pääsevät kärryille luennon sisällöstä.

Nyt keväällä ratkaisen tätä ongelmaa niin, että tallennan jokaisen teorialuennon kuvaruututallenteena ja rintanappimikrofonilla Youtube-kanavalle, jolloin poissaolevat opiskelijat voivat kuunnella luennon omalla ajallaan. Ja nekin voivat kerrata, jotka olivat luennolla läsnä. Tämä on todennäköisesti parempi vaihtoehto kuin kirjoitettu yhteenveto, koska se ei työllistä turhaan ja on muutenkin näppärä tapa. Osaan kommentoida tämän hyviä ja huonoja puolia kevätlukukauden jälkeen paremmin, mutta ensimmäisten viikkojen perusteella kokeilu on ollut ihan menestyksekäs.

Blogin yhtenä ideana oli myös, että opiskelijat voivat siellä kysyä luennolla epäselväksi jääneitä asioita. Se ei näemmä ollutkaan tärkeä asia, koska kukaan ei spontaanisti kysellyt blogissa mitään. Ehkä epäselvät asiat on luontevinta käsitellä kasvotusten. Tai sähköpostilla, jos opiskelija tekee töitään etänä eikä pääse luennoille.

Opiskelijat tekivät ryhmätöidensä raportit suoraan blogiin. Tässä oli ajatuksena sekä mahdollistaa videoiden upottaminen jne. monipuolisempi sisältö että toisaalta tehdä raportoinnista julkista; kun tietää että oman kurssiraportin voi lukea kaikki kieltä osaavat ja nettiin kytkeytyneet, kirjoittaa tekstinsä ehkä karvan verran isommalla huolellisuudella.

En tiedä oliko tämä silti kauhean hyvä idea. Se oli ehdottomasti hyvä kokeilu, mutta en tiedä teenkö jatkossa enää ihan noin. Kevään kursseilla ryhmät tekevät avoimesti Google Drivessä olevaan tekstidokumenttiin yhden ison raportin, jossa jokaisella pienryhmällä on oma otsikkonsa. Näin kurssista jää suorittajille käteen pieni opaskirjanen, jossa on yhdessä tiedostossa kurssin teemat käsitelty yhteiskirjoittamisen kautta. Se voi toimia paremmin, koska syntyy eheämpi kokonaisuus ja opiskelijoiden on motivoivaa nähdä toisten ryhmien työn etenemistä. Näin opponoijatkin voivat kommentoida toisen ryhmän tekemistä kirjoitustyön aikana, ei vasta kun raportti on valmis ja palautettu.

Luento-opponointi

Tämä oli oikein kiva kokeilu! Ideana oli siis se, että opiskelijaporukka oli jaettu ryhmiin ja joka ryhmällä oli tietty luento opponoitavana. Ryhmä jäi luennon jälkeen juttelemaan hetkeksi ja keskusteltiin siitä, miten olisin osannut opettaa heille sillä kerralla paremmin, mitkä asiat jäivät epäselväksi, mitkä esimerkit toimivat hyvin jne.. Tästä sai hyvityksenä yhden pisteen kurssin arvostelua keventämään.

Opponointi oli kelpo konsti saada kehitysideoita ja palautetta luennoista ja kurssin etenemisestä. Kurssin käytäntöjä voitiin muuttaa lennossa jos opiskelijoilta tuli hyviä ajatuksia. Ja usein tulikin.

Yksi syy opponointikokeilulle oli myös syksyllä aloittanut uusi, reilun neljänkymmenen opiskelijan ryhmä. Pienryhmien opponointikymmenminuuttinen oli hyvä konsti saada edes muutama nimi ja kasvo jäämään muistiin.

Tyhmää kokeilussa oli se, että opponointiin sisältyi keskustelun lisäksi kommentointi blogissa. Kommentti piti kirjoittaa opponoitavan luennon yhteenvetoon. Tämä on sinänsä hyvä idea, koska näin opiskelijoiden kommentit jäivät julkisesti ja kirjallisesti talteen. Tyhmän siitä tekee se, että luentoyhteenvedot alkoivat roikkua ja viivästyä kurssin edetessä ja tästä tuli turhan sekavaa opiskelijoille.

Käytän tätä varmasti joskus tulevaisuudessakin. Sillä erolla, että opponoinniksi riittää kun kommentoi kasvotusten. Tai jos on joku kirjallinen palautus, sen voi laittaa saman tien eikä tarvitse odotella blogin päivittymistä.

Etäluento Youtubessa

En päässyt pitämään yhtä luentoa syksyllä. En enää tarkalleen muista miksi, mutta taisi olla projektin workshop tai joku muu, joka talloi kalenterissa luentokerran päälle.

Sovimme opiskelijoiden kanssa niin, että puuttuva luento pidetään Google Hangouts on Air -palvelun kautta tiettynä iltana. Videostream näkyi kurssiblogissa. Blogiin oli upotettu myös chat-ikkuna Todaysmeet-palvelun kautta.

Kaikki toimi aika hyvin. Alussa oli pieni sekaannus, kun video oli unohtunut yksityiseksi, eli näkyi minulla kunnolla mutta ei opiskelijoilla. Kun aloitettiin uudelleen, homma alkoi toimia. Chat ei ollut kovin kovassa käytössä (tarkoitus oli, että siellä voi kysellä kysymyksiä). Osasyy siihen oli videon viive: kun sanoin jotain, kesti pari minuuttia että se näkyi opiskelijoilla. Hangouts on Air ei tunnu olevan kauhean reaaliaikainen näin käytettynä, ja jatkossa aionkin kokeilla Adobe Connectia samaan, koska siinä on sisäänrakennettu chat jne. toiminnot niin ei tarvitse itse viritellä keskusteluikkunoita toisen palvelun kautta.

Luento jäi tallenteeksi ja opiskelijat voivat katsoa sen jälkikäteen uudelleen. Tästä jäi ihan hyvä maku suuhun. Kun asiaa vähän pohjustaisi ja harjoittelisi paremmin, siitä voisi saada ihan hyvin toimivan luentotavan.

Kevään aikana tallennan kaikki luennot, osin tämän kokeilun rohkaisemana. Syksyllä aion yrittää luentoja, jotka on tehty pieninä pätkinä etukäteen ja jotka opiskelijat voivat katsoa vapaalla aikataululla. Näin lähitunnit olisivat a) lyhyempiä ja b) keskustelevampia, kun teoria ja luennointi olisi tehty vapaalla aikataululla jo etukäteen.

Kurssin ryhmätyö englanniksi

Yhteisopettajuus voi olla vähän liian ylevä termi sille, että automaatiokurssin ryhmätyö ja esitelmä pidettiin englanniksi. Ideana kuitenkin oli, että opiskelijat selviävät yhdellä raportilla ja esitelmällä — ei tarvitse tehdä työtä erikseen minun kurssilleni ja toisesta aiheesta englannin kurssille. Tämä oli oikein hyvä ja tervetullut kokeilu, mutta siinä on vielä työstämistä ja kehitettävää. Huomasin itse, että vanhat arviointikriteerit eivät päde samalla tavalla, kun nyt esiintymisestä ja selkeydestä pisteet menevätkin englannin kurssille ja minun pitäisi arvioida vain substanssiosaamista. Niinhän se tietysti onkin hyvä. Automaatiokurssin pisteisiin pitää vaikuttaa eniten asiasisällön osaaminen ja vähemmän se, jännittikö esiintyminen tai onko lauserakenne vähän kankea.

Opiskelijoille tämä oli toivottavasti hyvä kokeilu, koska siinä tulee väkisin opiskeltua tekniikan sanastoa ja toisaalta säästyy vähän aikaa kun ei tarvitse tehdä erillisiä ryhmätöitä kursseille.

Joku toinen kurssi voisi olla sisällöllisesti parempi englannin kanssa yhdistämiseen. Opiskelijani olivat energia- ja ympäristötekniikan opiskelijoita ja kurssi käsitteli automaatiota. Heille relevantimpaa sanastoa voisi olla muilla kursseilla. Tässä tuli nyt ihan hyvää teknistä sanastoa yleisesti, mutta heidän omaa ammattisanastoaan ryhmätöissä ei käytetty. Sen sijaan että olisi opittu englanninkielistä sanastoa vedenpuhdistamoista, kiertotaloudesta, lämpöpumpuista ja voimalaitoksista, puhuttiinkin robotiikasta, konenäöstä, PID-säädöstä ja muista automaation teemoista. Se ei ole iso ongelma, mutta tälle porukalle voisi kuitenkin löytyä vielä sopivampi kurssi englannin opetuksen kanssa yhdistettäväksi.

Luentotentit ja e-tentti

Näistä kirjoitin kummastakin aiemmin oman blogikirjoituksen.

  1. e-tentti
    L
    yhyesti: idea e-tentistä on oikein hyvä, mutta se väline mitä nyt kurssilla kokeiltiin on huono. Paremmalla tenttialustalla tämä olisi hyvä juttu.
  2. luentotentit kännykällä
    L
    yhyesti: kiva kokeilu ja toimi ihan mukavasti, mutta teettää vähän lisätyötä ja toisaalta sulkee pois ne, jotka eivät jostain syystä pääse luennoille — enkä ole varma haluanko rankaista ketään siitä, että opiskelee eri kampuksella tai on osan kurssista vaihdossa muiden maiden eri lukukausisyklin vuoksi. Keväällä ei käytä tätä muuta kuin esitelmien arvosteluun jne. joukkoistettuun arviointiin, mutta joskus ehkä testailen vielä näitä varsinaisia luentotenttejäkin.

Luentotentti kännykällä

Olen tänä syksynä harjoitellut kännykällä tehtäviä luentotenttejä. Ajatuksena on, että jokaisen teorialuennon päätteeksi pidetään pieni tentti, jossa kysytään pari-kolme luennolla opittua asiaa.

Tämä palvelee pariakin tarkoitusta: antaa minulle palautteen siitä, miten hyvin mikäkin asia on jäänyt opiskelijoiden mieleen ja toisaalta jättää jäljen siitä, ketkä käyvät luennoilla ahkerasti. Palkitsen näistä kurssipisteytyksessä vähän: jokainen luentotentti kartuttaa pisteitä kurssin arvosanaan. Esimerkin luentotenttien painoarvosta voi katsoa automaatiokurssin esitteestä.

Kun opiskelijoita on paljon ja luentojakin jokunen, tulee tenttejä tarkistettavaksi aika nippu. Esimerkiksi tuotantomenetelmät-kurssilla on nelisenkymmentä opiskelijaa ja kymmenen luentotenttiä. Jos tentti tehtäisiin paperilla, tarkastamiseen uppoaisi hävytön määrä muutenkin rajallista aikaa. Siksi tentti tehdään suoraan kännykällä tai vastaavalla. Riittävällä tarkkuudella joka opiskelijalla on taskussa älylaite, jolla pääsee verkkoon tekemään tentin. Koneella tulokset on helpompi käsitellä. Ne, joilla ei ole sopivaa laitetta mukana, tekevät tentin paperilla ja syötän vastaukset jälkikäteen koneelle. Yleensä näitä on ryhmässä pari, joten käsityötä tulee hyvinkin maltillisesti.

Tentin toteuttaminen

Teen tentit Googlen lomaketyökalulla. Sen lisäksi käytän Flubaroota vastausten automaattiseen tarkistamiseen. Aikaa tentin tekemiseen ei mene kauaa, koska Googlen työkalu on suorastaan hävettävän helppokäyttöinen. Flubaroolla vastaukset on helppo tarkistaa automaattisesti (jos kysymykset ovat monivalintoja). Näin tenttien kanssa pulaamiseen ei huku liikaa aikaa.

Käytännössä tentti tehdään niin, että luentojen viimeinen esitysdia on iso QR-koodi, jonka skannaamalla pääsee tenttiin. Sen ohessa on selkokielinen lyhytosoite tenttiin, koska kaikilla QR-koodin lukeminen ei välttämättä onnistu. Osoitteen voi siis näpytellä käsinkin.

Lomakkeen osoite on oletuksena karmaisevan pitkä. Lyhennän ne bit.lyn avulla. Näin pitkä osoite muuttuu selkokieliseen muotoon. Kun palveluun rekisteröityy, voi osoitteen määritellä itse. Tämän lyhennetyn osoitteen muutan QR-koodiksi goqr.me-palvelun avulla.

Ajatuksia luentotenteistä

Kokeilu on ollut monella tapaa kiinnostava.

Yksi konkreettinen asia on, että luennot tulee ehkä suunniteltua karvan verran aiempaa paremmin. Kun tentissä pitää kysyä relevantteja asioita, on pakko miettiä mikä oikeastaan on tärkeintä tästä aiheesta. Kun tärkeimmät asiat on miettinyt, pitää ne myös opettaa. Veikkaan, että tenttien mukaan ottaminen tekee opetuksesta aavistuksen ryhdikkäämpää.

Toinen tärkeä asia on keskusteluun ja kysymiseen aktivointi. Kun opiskelijat tietävät, että luento päättyy tenttiin ja tentissä kysytään luennon sisältöjä, on parempi motivaatio kysyä tarkennuksia epäselviin asioihin. Jos asioita kysytään vain kurssin lopputentissä, luennoilla on helppo luumuilla ja antaa ajatusten karkailla. Kannustaa kysymään kun tietää, että tätäkin asiaa voidaan puolen tunnin päästä kysyä pikkutentissä.

Uskon myös, että luennoilla käymisestä on hyötyä ja niille osallistumalla on mahdollista oppia paremmin. Siksi tuntuu kivalta palkita luennoille osallistumisesta. Tämän suhteen tosin olen edelleen ristiriitainen; tiedän että osa ihmisistä käy töissä, tekee muita kursseja tai painii projektien parissa. Aina luennolle ei ehdi. He voivat olla silti mainioita opiskelijoita enkä vieläkään ole varma, onko läsnäolosta palkitseminen järkevää. Luentotentin hyvä puoli toki on se, että se ei palkitse pelkästä paikalle vääntäytymisestä, vaan asiat pitää myös sisäistää. Mukana on ollut myös kertoja, jolloin joku ei ole saanut yhtään vastausta oikein luentotentissä. Silloin läsnäolopisteitä tulee nolla. Ei auta jos on kököttänyt luokassa kaksi tuntia jos yksikään tärkeistä asioista ei ole jäänyt mieleen. Tentti on läsnäololistan seuraava versio: ei enää paikalla-rasteja ruutuun, vaan prosenttiluku siitä, miten hyvin on ollut läsnä.

Käytän samaa työkulkua myös esitelmien vertaisarviointiin. Kun esitelmät on pidetty, jokainen luokasta pisteyttää esitelmän ja kertoo ryhmälle muutamalla sanalla palautteen. Näistä saan koostettua omaan kirjalliseen palautteeseeni kätevästi luokan kollektiivisen mielipiteen.

Opasvideo

Tässä videossa käydään kaikki olennaiset vaiheet käytännössä läpi. Suosittelen testaamaan!

Videon sisältö:

  1. tenttilomakkeen tekeminen Googlen lomaketyökalulla
  2. Lyhytlinkin tekeminen Bitlyn avulla
  3. QR-koodin muodostaminen goqr.me-palvelulla
  4. Linkin ja QR-koodin liittäminen PowerPointiin
  5. Tulosten katselu kahdella tavalla: yhteenveto ja taulukkomuoto
  6. Vastausten automaattinen tarkistaminen Flubaroolla (Flubaroon asentaminen Googlen taulukkolaskennan lisätyökaluksi on helppoa, yksi klikkaus Chrome Storessa eikä maksa mitään.)