Sähköinen tentti

Pitämälläni tuotantomenetelmät-kurssilla on tentti osana arvostelua. Halusin korvata paperitentin sähköisellä tentillä muutamasta syystä:

  1. vastaukset on helppo anonymisoida (vertaisarviointia ja toisaalta pärstäkertoimen eliminointia varten)
  2. käsialasta saa taatusti selvää
  3. vastausten tarkistaminen on helppoa, kun voi listata kaikki kysymyksen 1 vastaukset, silmäillä läpi, muodostaa yleiskuvan opiskelijoiden osaamisesta ja naputella kaikille pisteet tehtävästä

Suunnittelin antavani tentin vertaisarvioitavaksi siten, että opiskelijat pisteyttävät kukin esimerkiksi kolmen muun opiskelijan tenttivastaukset, perustellen. Tämä olisi voinut olla ihan hyvä työkalu systemaattiseen asioiden kertaamiseen ja pohtimiseen.  Uskon, että moni olisi oppinut asiat täsmällisemmin muiden vastauksia peratessa. Varsinainen arvosana olisi silti tullut minulta, koska koko arviointivastuuta ei välttämättä ole viisasta ulkoistaa opiskelijoille.

Ajattelin tehdä tentin Googlen lomaketyökalulla. Se on erinomaisen kätevä ja helppokäyttöinen ja olen tehnyt sillä monenlaisia pieniä lomakkeita opetuksen yhteydessä. Päädyin kuitenkin koulun virallisempaan työkaluun, Sordino SoftTutoriin. En ole varma oliko se kovin kirkas ajatus, koska nyt iso osa tavoittelemistani hyvyyksistä jäi saavuttamatta ja kömpelön työkalun taltuttamiseen tuhraantui ihan liikaa aikaa.

SoftTutorissa on toki hyviäkin puolia. Näistä suurin taitaa olla, että se on hyväksytty koulun käyttöön eikä kukaan ei pahoita mieltään vaikka tekisin tenttini sillä. Sen käyttöön on myös pyhitetty muutama kone, joilla netin selailua on rajoitettu. Jos tentissä on tarkoitus mitata yksilön omaksumia asioita, muilta kysyminen ja vapaa netin selailu on hyvä saada rajattua pois.

Minulla oli valmiita kysymyksiä (joita opiskelijat ovat luentojen jälkeen keksineet ja perustelleet, miksi ne ovat oikeita kysymyksiä mittaamaan opittuja asioita). Kuvittelin, että teen tentin nopeasti. Tiesin, että Googlen lomaketyökalulla homma olisi ollut paketissa puolessa tunnissa, mutta uuden työkalun vuoksi varasin kalenterista kaksi tuntia. Kilpailevaan vaihtoehtoon verrattuna nelinkertainenkaan aika ei ollut tarpeeksi. Nyt kun olen juossut rumban läpi kertaalleen, tekisin tentin jo nopeammin, mutta työkalu oli kyllä harmillisen puolivillainen ja sekava eikä sen käyttäminen vieläkään kivaa ole.

Jos ennustus sallitaan, sähköinen tentti ei yleisty ollenkaan ellei työkaluiksi valikoidu selvästi näppärämpiä vaihtoehtoja. SoftTutorissa on varmastikin iso osa toiminnallisuudesta oikein (ei tosin läheskään kaikki), mutta käytettävyys on niin puolivälissä että ei houkuttele käyttämään. Tähän liittyen hyvä uutinen on, että Turun AMK on ottamassa muita tenttialustoja käyttöön ja niissä tämän puutteita toivottavasti on paikattu.

Puutteita on harmillisen paljon. Tässä muutama eniten mieleen jäänyt:

  1. Järjestelmää ei ole integroitu käyttäjähallintaan, vaan tänne pitää erikseen hakea tunnukset, joiden saaminen kesti noin viikon. Ei sovi siis nopeaan tarpeeseen. Enkä haluaisi enää lisää käyttäjätunnuksia ja salasanoja hankaloittamaan työntekoa.
  2. Kysymysten tekeminen on työlästä ja vaatii tarpeettoman suuren määrän klikkailua. Kun tätä vertaa ajantasaisen lomake-editorin kanssa touhuamiseen, alkaa alahuuli nykiä.
  3. Järjestelmästä puuttuu yksinkertaisetkin validoinnit kokonaan: laitoin tentin aukeamaan 26.10. ja sulkeutumaan parin viikon päästä. Syötin vahingossa päivämäärän väärin, 10.10. vaikka piti olla 10.11. Järjestelmä ei maininnut tästä mitään, vaan hyväksyi mukisematta että tentti sulkeutuu pari viikkoa ennen avautumistaan. Huomasin vasta kun ensimmäinen opiskelija laittoi sähköpostia että tenttiin ei pysty ilmoittautumaan.
  4. Tenteille on ilmoittautumisen yhteydessä säädety sallitut aloitusajankohdat, joita on oudosti 9:00, 9:30, 12:00, 14:00 ja 15:00. Tämä tuntuu oudolta enkä keksi sille ensimmäistäkään perustetta. Miksi tenttiä ei ole mahdollista aloittaa yhdeltätoista? Iltaisin olisi hyvä hetki tehdä tentti päivän päätteeksi, mutta järjestelmä kieltää kolmen jälkeen aloittamisen. Kummallinen ajatusmaailma.
  5. En ole löytänyt mitään konstia listata tenttivastauksia koostetusti. Jos haluan kaikki vastaukset tiettyyn kysymykseen ruudulleni kerralla, jotta voisin silmäillä vastausten tasoa ja pisteyttää kaikki samalla kerralla (anonyymisti, ilman pärstäkerroinefektiä), ei tämä työkalu tunnu taipuvan siihen. Tentit tarkistetaan kuten paperitentitkin.
  6. Vertaisarvioinnille ei ole ymmärtääkseni mitään tukea. Tämä on sääli, koska koneella tehtävän tentin yksi selvä vahvuus on nimenomaan helppo anonymisointi ja tietojen käsittely.
  7. Järjestelmän toimintalogiikka on hyvin omituinen. Olen luonut yhden kurssin ja sinne tenttikysymyksiä. Kun haluan tehdä uuden kysymyksen, minun pitää silti valita yhdestä isosta listasta, missä on siis kaikki järjestelmässä olevat kurssit, oma kurssini, etten laita sorvaamiseen liittyvää kysymystäni esimerkiksi kursseille svenska i arbetslivet tai psyykkisesti sairastuneen toimintamahdollisuuksien arviointi ja edistäminen. Voisi edes ehdottaa oletuksena sitä ainoaa kurssia, jonka olen tehnyt ja johon olen samana päivänä tehnyt tusinan verran kysymyksiä.
  8. Opiskelijoille lähtevä sähköposti tentin palauttamisen jälkeen ei sisällä mitään relevanttia tietoa, ellei opettaja erikseen käsin kirjoita jokaiseen viestiin arvosanaa. Tämä on hellyyttävällä tavalla omituista, koska a) tehtävät on juuri arvioitu minuutti sitten ja b) tehtäväkohtaiset pisteet olisivat opiskelijalle oikein relevanttia tietoa.
  9. Tentin tekemisen yhteydessä voi tehdä itsearvioinnin tenttiin. Tämä sinänsä on hyvä ominaisuus, mutta itsearviointikentässä jostain syystä lukee ”älä käytä tätä!”.
  10. Tenttien tarkistaminen vaatii ihan liikaa klikkailua edes takaisin. Hyötysuhde on ainakin minun tentissäni todella huono, koska vastaukset ovat verrattain lyhyitä ja ne tarkistaa nopeasti. Ajasta arviolta puolet menee valikoissa hyppimiseen ja nappien paineluun.
  11. Tenttiin ilmoittautuminen on viheliäistä.  Opiskelijoiden omat käyttäjätunnukset eivät ole voimassa, eikä hyödynnetä mitenkään sitä tietoa että opiskelijat ovat jo ilmoittautuneet käymilleen opintojaksoille. Opiskelija etsii tässä oikean koulutusohjelman alta oikean kurssin ja sen alta oikean tentin, jonka jälkeen syöttää omat tietonsa ja valitsee ajankohdan. Tästä on alla kuvakaappaus. Tietojen syöttäminen on täysin turhaa jos käyttäjäintegrointi olisi tehty, koska opiskelijan tiedot ovat jo tallessa hänen käyttäjätunnuksensa takana. Enkä minä edes tarvitse heidän puhelinnumeroitaan mihinkään tentin yhteydessä, turhaan tämä sellaisia vaatii. Ajankohdan valitseminen on täysin järkyttävä. Ei mitään vapaa/varattu-kalenteria tai aikajananäkymää, vaan tekstikenttä, johon aika syötetään, jonka lisäksi pitää itse vahtia HUOM!-kentän tietoja ja alareunan suljettu-tietoja. No documents found tarkoittaa ilmeisesti sitä, että tälle päivälle ei ole merkattu muita tenttijöitä eli tila on vapaa. Jos valitsee päivän, jossa on muita ilmoittautumisia, no documents found häviää ja tilalla on hyvin sekava esitys siitä, milloin tila on varattu (muun muassa tentille varattu aika 15 desimaalin tarkkuudella). Tämä olisi kovin helppo tehdä radikaalisti paremmaksi.
etentti
Ilmoittautumislomake on karmea ja sekava.

Sähköinen tentti on monella tavalla hyvä juttu. Tämä kokeilu kannatti ehdottomasti tehdä. Olen iloinen, että meillä on pohdittu asiaa ja nähty järjestelmien pystyttämisessä ja toimintatapojen testaamisessa vaivaa. Valitettavasti valittu työkalu on käytettävyydeltään lähempänä harrastelijatasoa kuin oikeaan käyttöön rahalla hankittua tuotantojärjestelmää. Järjestelmää ei taida kukaan enää ottaa tosissaan, kun edes sen valmistajan tai edustajan sivuja ei löydy oikein millään. Työkalun alapalkissa on linkki bytealive.comiin, mutta siellä ei ole mitään. Sordino.fi sentään näyttää logon, mutta mitään tietoja sieltäkään ei saa irti. Työkalun tietoja-linkistä paljastuu päivityshistoria: edellisen kerran versiopäivityksiä on tehty 2009 alkuvuodesta, joten kovin kunnianhimoisen viilauksen alla tämä ei enää taida olla. Ja sen huomaa.

Turussa tehty Ville on kiinnostava alusta. Aion tutustua seuraavaksi siihen. SoftTutorilla tekeminen saa ehkä nyt jäädä, koska tuntuu että se tuo kovin vähän mitään sellaista mitä tarvitsen (vertaisarviointi, vastausten helppo koostaminen tai vieminen muualle arvioitavaksi) ja on viheliäinen käyttää. Ainoa hyvyys järjestelmässä on se, että koululla on sitä varten omat koneensa, joista on rajoitettu liikenne ulospäin. Jos tätä ei tarvita, siirryn laulaen Google formsin pariin. Se on radikaalisti parempi työkalu niihin tarpeisiin, mitä minulla on.

edit 2.12. lisäsin yllä olevaan listaukseen kohdat 8–10.

Rakkaus on opettajan työkaluista tärkein

Eri opintojen aikana minulle on siunaantunut joitakin hyviä opettajia. Mukaan on mahtunut myös niitä, joiden touhuista ei ole jäänyt sen suuremmin mitään käteen.

Kun olin vaihdossa, kirjoitin blogiin muutaman ajatuksen opettajan hyvistä ja huonoista piirteistä. Sen systemaattisemmin en ole koskaan tullut ajatelleeksi, mistä hyvät opettajat ammentavat. Kun itse opetin syksyllä ensi kertaa, palasin näihin hyvyyskriteereihin ajatuksissani toistamiseen.

Erilaisia tekijöitä on kai paljonkin, mutta yksi lohdullisen yksinkertainen asia nousi esiin: rakkaus. Rakkaus sekä oppilaisiin että opetettavaan aiheeseen.

Uskon, että opetuksesta saadaan parhaiten irti kun opettaja välittää vilpittömästi oppilaistaan. Toivottavasti tämä olisi mahdollisimman usein totta. Minulle se oli onneksi syksyllä helppoa — jos et ole lukenut Rakkauskirjettä, kannattaa lukea sieltä tarkemmin. Välittäminen tuo mukanaan sen, että kantaa aidosti huolta jokaisen oppimisesta ja toivoo, että kaikki saavat kurssista mahdollisimman paljon irti.

Välittämisen lisäksi tarvitaan aikaa. Yksi opiskelijoista kysyi, olisivatko he erityisiä vaikka olisin opettanut muitakin ryhmiä syksyn aikana. Viisas kysymys. Ryhmä olisi edelleen yhtä arvostettava ja fiksu, mutta jotain kuolisi taatusti pois, jos muutaman kymmenen opiskelijan sijaan arjessa pyörisi muutama sata opiskelijaa. Ajatuskapasiteetti ei ainakaan minulla riitä, jos pitäisi ehtiä olemaan kiinnostunut kovin monen ihmisen oppimisesta kerralla. Yksi ryhmä menee, ja varmaan kaksikin, mutta kovin suurilla määrillä välittäminen kärsii.

Olen sitä mieltä, että opettaja voi antaa parastaan vain, kun opetusta on selkeästi vähemmän kuin muuta työtä. Minulla tämä onneksi toteutuu. Arki on lähes kokonaan tutkimusprojekteja, joiden rinnalla opetan vähäsen. Ja tällaisena sen haluan ehdottomasti pitääkin. Jos joskus käytän ajastani yli neljänneksen opetukseen, olen mielestäni epäonnistunut työn sisällön tasapainottamisessa.

Opiskelijoista välittämisen lisäksi uskon, että opetus voi olla mallillaan vain kun opettaja saa opettaa jotain, mistä on aidosti kiinnostunut. Tämä ei valitettavasti aina toteudu, vaan joskus kursseille päätyy opettajia, joilla ei ole mitään omakohtaista paloa aiheeseen.

Kun saa opettaa oikeita ja itselleen kiinnostavia asioita, tulee opetukseen automaattisesti enemmän innostusta ja intohimoa. Kurssimateriaalit tulee pidettyä paremmin ajan tasalla, koska aihetta seuraa aktiivisesti joka tapauksessa. Erilaisista yritysprojekteista on helppo ammentaa kiinnostavia esimerkkejä ja tuoretta tutkimustietoa. Kysymyksiin on helppo vastata perusteellisesti ja asioiden taustat pystyy selittämään konkreettisesti.

Toivon että saisin itse vastaisuudessa opettaa niitä sisältöjä, joista olen eniten kiinnostunut. Se toisi omaan opetukseen paljon uutta hyvää.

Rakkauskirje

Syyskuun ensimmäisenä tiistaina oli perhosia vatsassa. Opetin ensi kertaa elämässäni. Perhosilla oli perusteensa: jos en osaakaan, Suomeen valmistuu muutaman vuoden kuluttua nelisenkymmentä ympäristöteknologian insinööriä, joilta puuttuu tärkeä pala teknistä yleissivistystä. Vastuu on sikälikin suuri, että olin aikeissa varastaa yhteiskunnalta suunnilleen kahden henkilötyövuoden verran resursseja. Karvan alle 40 opiskelijaa tekee kukin laskennallisesti 81 tuntia töitä kurssin eteen. Jos en osaa antaa tälle ajalle vastinetta, olen tunaroinut kolmisentuhatta tuntia pöpelikköön.

Minua rehellisesti sanottuna jännitti ihan älyttömästi mennä luokan eteen ensimmäistä kertaa. Luojan kiitos täysin turhaan. En tiedä mitä pelkäsin eniten, mutta aika pian ymmärsin, että näitä ihmisiä on hankala olla rakastamatta.

Aloitin omat insinööriopintoni kymmenen vuotta sitten. Väitän, että meidän tuolloinen ryhmämme ei ollut yhtä aikuismainen, fiksu, kunnianhimoinen, ahkera, keskusteleva, rakentavasti kriittinen ja älykäs kuin se ryhmä, jota turhaan alkusyksystä jännitin.

Ihailen vilpittömästi näitä nuoria. En osaa täsmentää tarpeeksi yksityiskohtaisesti mitä kaikkea hyvää syksyn mittaan sain kokea, mutta yhdistelmä innostuneisuutta, ahkeruutta, keskusteluja ja hyvää ajattelua jäi lämmittämään mieltä pitkäksi aikaa.

Joskus keskustelimme opiskelijoiden kanssa siitä, miten paljon opiskeleminen kysyy ahkeruuspääomaa ja työtunteja. Tiedän, että minun kurssillani tehtiin töitä aika paljon. En silti sanoisi, että töitä tehtiin liian paljoa. Sanoin jollakin luennolla, ja sanon taas: välitän opiskelijoista ihan liikaa, että voisin päästää heidät helpolla. Rakkaudesta se hevonenkin, eikö totta.

Taylor Mali sanoo loistavassa What teachers make –runossaan ”how dare you waste my time with anything less than your very best?”. Haluaisin muuttaa tätä vähän. Kyse ei ole minun aikani tuhlaamisesta, vaan opiskelijoiden ajasta. Nämä nuoret ovat tietoisesti päättäneet uhrata parhaasta nuoruudestaan neljä vuotta siihen, että jokaisena arkipäivänä kiipeävät Kaskenmäkeä ylös Sepänkadun kampukselle oppimaan uusia asioita. Ja tämä kaikki vaivannäkö vain siksi, että pystyisivät tulevaisuudessa parhaalla mahdollisella tavalla elämään Arkhimedeen valaa toteen.

Tämä panostus on mielestäni niin arvokas, että opettaja ei saa olla vaatimatta jokaiselta parasta suoritusta ja ahkeruutta. Neljä vuotta elämästä on niin kova hinta, että sille on saatava hyvä vastine. Ja se vastine irtoaa ainoastaan kovalla työnteolla.

Tässä on oma lehmä ojassa. Minä aion aikanani eläköityä maailmaan, jota nykyiset opiskelijat pyörittävät. Kolmekymppisellä on eläkkeelle vielä jokunen vuosi matkaa, mutta vanhenen silti näiltä osin huoleti. Ei jännitä vähääkään antaa isänmaata nuorempien käsiin.

Hienoa on ollut huomata, että tämä taika yltää yhtä opiskeluryhmää pidemmälle. On totta, että opettamani luokka on todella fiksu, mutta yhtä totta on että fiksuja nuoria tuntuu kävelevän Turun ammattikorkeakoulun käytävillä enemmänkin. Olen syksyn aikana tehnyt töitä muidenkin opiskelijoiden kanssa, vaikka tuntimääräisesti vähemmän kuin tämän ryhmän parissa. Samat sanat uskallan ulottaa kovin moneen näistä opiskelijoista. Kasvamassa on hienojen insinöörien sukupolvi.

Ei meillä suomalaisilla mitään hätää ole. Pidetään vain huoli siitä, ettei aliarvioida ja lannisteta tulevia tekijöitä — nämä puolestaan pitävät huolen siitä, että yhteiskunta pyörii jatkossa vähintään yhtä hyvin kuin aiemmin.

5.1. julkaistaan blogiartikkeli, missä puhutaan rakkaudesta vähän enemmän. Rakkaus on opettajan työkaluista tärkein. (edit 5.1. kirjoitus on nyt luettavissa)