Seitsemän teesiä opiskelijoille

Tämä on kaksiosainen haastekirjoitus Oikokulman Jarmon kanssa. Oikokulmassa julkaistaan samaan aikaan kymmenen käskyä opettajille. Seuraavassa kirjoituksessa vaihdamme tulokulmat ristiin: Jarmo kirjoittaa opiskelijoille ja minä henkilökunnalle.

Kirjoitus mukailee teesejä, jotka kerroin tammikuussa aloittaneelle K16-automaatioryhmälle osana alkutervehdystäni.

Rehtori Vesa Taatila vastasi haasteeseen, lue hänen vinkkinsä amkin blogista!

Vaadi paljon sekä itseltäsi, koululta että opettajilta

Turaat tutkintosi parissa joka tapauksessa vuositolkulla. Se on kallis hinta. Ota ajasta mehut irti äläkä päästä itseäsi helpolla. Vaadi vastaavasti myös koululta ja henkilökunnalta. Toki fiksuna otat huomioon sen, että henkilökunnalla on muitakin tehtäviä kuin sinun paapomisesi, mutta vaadi silti hyvää ja ajantasaista opetusta, ohjaamista ja haastamista. Sitä varten koulut ja niiden henkilökunta ovat olemassa ja sinä tulevana veronmaksajana velkasuomen koulutuksen kuitenkin maksat.

Vietä tarpeeksi aikaa itseäsi fiksumpien seurassa

Jos olet toistuvasti porukan fiksuin, vaihda porukkaa. On mukavaa olla paras, mutta sillä et koskaan kehity tarpeeksi. Pidä huoli että haastat itseäsi seuran suhteen. Hakeudu kunnianhimoisten, viisaiden ja kokeneiden pariin.

Lue paljon ja monipuolisesti

Hyvään kirjaan tiivistyy hävytön nippu viisautta. Hyödynnä muiden näkemä vaiva ja lue kirjoja. Niihin on usein tiivistetty terävien ihmisten elämäntyö. Älä kuitenkaan rajoita lukemistoa pelkkään bisneskirjallisuuteen ja koulukirjoihin. Pakkaa reppuun puolet proosaa. Se on tarpeen erityisesti insinööreille. Me olemme turhan helposti vakavaa ja tylsää väkeä. Kaunokirjallisuus on hyvä vastalääke insinöörikankeudelle ja fakkiutumiselle.

Ajattele ajatteluasi

Opiskelussa riittää puuhaa ja murhetta. On rankkaa oppia uutta jatkuvasti. Käytä hetki aikaa oman ajattelusi ajattelemiseen. Miten priorisoit asioita? Miten saat kaiken tehtyä ajallaan? Miten muistat kaikki olennaiset askareet? Tutustu johonkin ajattelunhallinnan menetelmään jo tällä viikolla. Selvitä itsellesi mitä esimerkiksi GTD eli getting things done tarkoittaa. En tarkoita että jokaisen pitäisi soveltaa nimenomaan GTD:tä, mutta näe hetki vaivaa oman ajattelusi ja työsi pohtimiseen sekä tehostamiseen.

Anna oikeassa kohtaa aikaa ja armollisuutta itsellesi; tunne rajasi, älä uuvu

Kunnianhimo ja ahkeruus kaunistavat opiskelijaa, mutta älä, rakas ystävä, ikinä polta itseäsi loppuun. Jos päätä kiristää ja seinät kaatuvat, paina jarrua ja ota rennommin. Puhu jollekin. Jos ei muita tule mieleen, soita minulle (044-3535637).

Tutustu ihmisiin laajalti

Tutkintoa tärkeämpi on ehkä opiskelun aikana karttunut verkosto: opiskelijat oman ryhmän ulkopuolella, opettajat, muu henkilökunta, yritykset, ammatillinen verkosto Twitterissä, LinkedInissä jne. Tutustu ihmisiin ja käytä kouluaikasi tässä mielessä tehokkaasti hyödyksi. Muista kuitenkin, että tässäkin touhussa laatu menee määrän edelle. Tyhjänpäiväisillä käyntikorteilla et tee mitään, mutta muutamakin arvokas kontakti auttaa eteenpäin. Koululla pyöri iso osa tulevista kollegoistasi. Pidä huoli että tunnet myös itseäsi vanhempia ja nuorempia vuosikursseja edes jollain tasolla. Sen lisäksi tutustut itseäsi kiinnostaviin yrityksiin ja yrittäjiin. Jos sinulle sopivalta tuntuu, etsi itsellesi mentori teollisuudesta.

Ole kunnianhimoinen ja aseta itsellesi tavoitteita

Joku kunnianhimo ja tietoinen päätös ajoi sinut opiskelemaan. Älä anna sen hiipua. Esimerkiksi minun opiskelijani ovat tehneet päätöksen

  1. opiskella sen sijaan, että perustaisivat yrityksen tai menisivät töihin jonkun toisen perustamaan yritykseen
  2. opiskella Suomessa sen sijaan, että hakeutuisivat jonnekin ulkomaille oppiin
  3. opiskella korkeakoulussa sen sijaan, että tutustuisivat uuteen alaan esimerkiksi ammatti-instituutissa
  4. opiskella ammattikorkeakoulussa sen sijaan, että olisivat valinneet tiedekorkeakoulun
  5. opiskella Turun ammattikorkeakoulussa sen sijaan, että olisivat suunnanneet johonkin toiseen suomalaiseen ammattikorkeakouluun
  6. erikoistua tiettyyn alaan, kuten tuotantoautomaatioon sen sijaan, että olisivat valinneet esimerkiksi terveydenhoitoalan, prosessitekniikan tai pelinkehityksen.

On joku syy, miksi olet siellä missä olet. Muista se syy. Aseta tarpeeksi kunnianhimoisia tavoitteita, koska kisa parhaasta bisneksestä ei ole kevyttä ja opiskeluaikojen löysäily voi kostautua viheliäisesti. Pohdi, mitä asioita erityisesti tahdot painottaa tutkinnossasi. Riittääkö se, mitä opinahjosi tarjoaa, vai ryyditätkö oppia esimerkiksi MOOCien tarjonnalla tai avoimen yliopiston kautta?

Älä koskaan pelkää kyseenalaistaa asioita (siksi tässäkin on yhdeksän kohtaa vaikka otsikko yritti rajata listan seitsemään)

Säännöt on tehty noudatettaviksi, joo, mutta kehittäminen vaatii usein kyseenalaistamista. Kyseenalaistaminen ei tarkoita joka asiasta kiukuttelua tai vastaan pullikoimista. Se tarkoittaa sitä, että tarkastelet asioita tuorein silmin ja kriittisesti. Ja kohdistat tätä kritiikkiä myös omaan toimintaasi.

Älä ole kuspää, koskaan, kenellekään

Älä ole, ei tarvitse tarkempaa selvennystä. Ei kannata. Maailma on pieni ja elämä lyhyt.

Rakkauskirje

Syyskuun ensimmäisenä tiistaina oli perhosia vatsassa. Opetin ensi kertaa elämässäni. Perhosilla oli perusteensa: jos en osaakaan, Suomeen valmistuu muutaman vuoden kuluttua nelisenkymmentä ympäristöteknologian insinööriä, joilta puuttuu tärkeä pala teknistä yleissivistystä. Vastuu on sikälikin suuri, että olin aikeissa varastaa yhteiskunnalta suunnilleen kahden henkilötyövuoden verran resursseja. Karvan alle 40 opiskelijaa tekee kukin laskennallisesti 81 tuntia töitä kurssin eteen. Jos en osaa antaa tälle ajalle vastinetta, olen tunaroinut kolmisentuhatta tuntia pöpelikköön.

Minua rehellisesti sanottuna jännitti ihan älyttömästi mennä luokan eteen ensimmäistä kertaa. Luojan kiitos täysin turhaan. En tiedä mitä pelkäsin eniten, mutta aika pian ymmärsin, että näitä ihmisiä on hankala olla rakastamatta.

Aloitin omat insinööriopintoni kymmenen vuotta sitten. Väitän, että meidän tuolloinen ryhmämme ei ollut yhtä aikuismainen, fiksu, kunnianhimoinen, ahkera, keskusteleva, rakentavasti kriittinen ja älykäs kuin se ryhmä, jota turhaan alkusyksystä jännitin.

Ihailen vilpittömästi näitä nuoria. En osaa täsmentää tarpeeksi yksityiskohtaisesti mitä kaikkea hyvää syksyn mittaan sain kokea, mutta yhdistelmä innostuneisuutta, ahkeruutta, keskusteluja ja hyvää ajattelua jäi lämmittämään mieltä pitkäksi aikaa.

Joskus keskustelimme opiskelijoiden kanssa siitä, miten paljon opiskeleminen kysyy ahkeruuspääomaa ja työtunteja. Tiedän, että minun kurssillani tehtiin töitä aika paljon. En silti sanoisi, että töitä tehtiin liian paljoa. Sanoin jollakin luennolla, ja sanon taas: välitän opiskelijoista ihan liikaa, että voisin päästää heidät helpolla. Rakkaudesta se hevonenkin, eikö totta.

Taylor Mali sanoo loistavassa What teachers make –runossaan ”how dare you waste my time with anything less than your very best?”. Haluaisin muuttaa tätä vähän. Kyse ei ole minun aikani tuhlaamisesta, vaan opiskelijoiden ajasta. Nämä nuoret ovat tietoisesti päättäneet uhrata parhaasta nuoruudestaan neljä vuotta siihen, että jokaisena arkipäivänä kiipeävät Kaskenmäkeä ylös Sepänkadun kampukselle oppimaan uusia asioita. Ja tämä kaikki vaivannäkö vain siksi, että pystyisivät tulevaisuudessa parhaalla mahdollisella tavalla elämään Arkhimedeen valaa toteen.

Tämä panostus on mielestäni niin arvokas, että opettaja ei saa olla vaatimatta jokaiselta parasta suoritusta ja ahkeruutta. Neljä vuotta elämästä on niin kova hinta, että sille on saatava hyvä vastine. Ja se vastine irtoaa ainoastaan kovalla työnteolla.

Tässä on oma lehmä ojassa. Minä aion aikanani eläköityä maailmaan, jota nykyiset opiskelijat pyörittävät. Kolmekymppisellä on eläkkeelle vielä jokunen vuosi matkaa, mutta vanhenen silti näiltä osin huoleti. Ei jännitä vähääkään antaa isänmaata nuorempien käsiin.

Hienoa on ollut huomata, että tämä taika yltää yhtä opiskeluryhmää pidemmälle. On totta, että opettamani luokka on todella fiksu, mutta yhtä totta on että fiksuja nuoria tuntuu kävelevän Turun ammattikorkeakoulun käytävillä enemmänkin. Olen syksyn aikana tehnyt töitä muidenkin opiskelijoiden kanssa, vaikka tuntimääräisesti vähemmän kuin tämän ryhmän parissa. Samat sanat uskallan ulottaa kovin moneen näistä opiskelijoista. Kasvamassa on hienojen insinöörien sukupolvi.

Ei meillä suomalaisilla mitään hätää ole. Pidetään vain huoli siitä, ettei aliarvioida ja lannisteta tulevia tekijöitä — nämä puolestaan pitävät huolen siitä, että yhteiskunta pyörii jatkossa vähintään yhtä hyvin kuin aiemmin.

5.1. julkaistaan blogiartikkeli, missä puhutaan rakkaudesta vähän enemmän. Rakkaus on opettajan työkaluista tärkein. (edit 5.1. kirjoitus on nyt luettavissa)