Luentotentti kännykällä

Olen tänä syksynä harjoitellut kännykällä tehtäviä luentotenttejä. Ajatuksena on, että jokaisen teorialuennon päätteeksi pidetään pieni tentti, jossa kysytään pari-kolme luennolla opittua asiaa.

Tämä palvelee pariakin tarkoitusta: antaa minulle palautteen siitä, miten hyvin mikäkin asia on jäänyt opiskelijoiden mieleen ja toisaalta jättää jäljen siitä, ketkä käyvät luennoilla ahkerasti. Palkitsen näistä kurssipisteytyksessä vähän: jokainen luentotentti kartuttaa pisteitä kurssin arvosanaan. Esimerkin luentotenttien painoarvosta voi katsoa automaatiokurssin esitteestä.

Kun opiskelijoita on paljon ja luentojakin jokunen, tulee tenttejä tarkistettavaksi aika nippu. Esimerkiksi tuotantomenetelmät-kurssilla on nelisenkymmentä opiskelijaa ja kymmenen luentotenttiä. Jos tentti tehtäisiin paperilla, tarkastamiseen uppoaisi hävytön määrä muutenkin rajallista aikaa. Siksi tentti tehdään suoraan kännykällä tai vastaavalla. Riittävällä tarkkuudella joka opiskelijalla on taskussa älylaite, jolla pääsee verkkoon tekemään tentin. Koneella tulokset on helpompi käsitellä. Ne, joilla ei ole sopivaa laitetta mukana, tekevät tentin paperilla ja syötän vastaukset jälkikäteen koneelle. Yleensä näitä on ryhmässä pari, joten käsityötä tulee hyvinkin maltillisesti.

Tentin toteuttaminen

Teen tentit Googlen lomaketyökalulla. Sen lisäksi käytän Flubaroota vastausten automaattiseen tarkistamiseen. Aikaa tentin tekemiseen ei mene kauaa, koska Googlen työkalu on suorastaan hävettävän helppokäyttöinen. Flubaroolla vastaukset on helppo tarkistaa automaattisesti (jos kysymykset ovat monivalintoja). Näin tenttien kanssa pulaamiseen ei huku liikaa aikaa.

Käytännössä tentti tehdään niin, että luentojen viimeinen esitysdia on iso QR-koodi, jonka skannaamalla pääsee tenttiin. Sen ohessa on selkokielinen lyhytosoite tenttiin, koska kaikilla QR-koodin lukeminen ei välttämättä onnistu. Osoitteen voi siis näpytellä käsinkin.

Lomakkeen osoite on oletuksena karmaisevan pitkä. Lyhennän ne bit.lyn avulla. Näin pitkä osoite muuttuu selkokieliseen muotoon. Kun palveluun rekisteröityy, voi osoitteen määritellä itse. Tämän lyhennetyn osoitteen muutan QR-koodiksi goqr.me-palvelun avulla.

Ajatuksia luentotenteistä

Kokeilu on ollut monella tapaa kiinnostava.

Yksi konkreettinen asia on, että luennot tulee ehkä suunniteltua karvan verran aiempaa paremmin. Kun tentissä pitää kysyä relevantteja asioita, on pakko miettiä mikä oikeastaan on tärkeintä tästä aiheesta. Kun tärkeimmät asiat on miettinyt, pitää ne myös opettaa. Veikkaan, että tenttien mukaan ottaminen tekee opetuksesta aavistuksen ryhdikkäämpää.

Toinen tärkeä asia on keskusteluun ja kysymiseen aktivointi. Kun opiskelijat tietävät, että luento päättyy tenttiin ja tentissä kysytään luennon sisältöjä, on parempi motivaatio kysyä tarkennuksia epäselviin asioihin. Jos asioita kysytään vain kurssin lopputentissä, luennoilla on helppo luumuilla ja antaa ajatusten karkailla. Kannustaa kysymään kun tietää, että tätäkin asiaa voidaan puolen tunnin päästä kysyä pikkutentissä.

Uskon myös, että luennoilla käymisestä on hyötyä ja niille osallistumalla on mahdollista oppia paremmin. Siksi tuntuu kivalta palkita luennoille osallistumisesta. Tämän suhteen tosin olen edelleen ristiriitainen; tiedän että osa ihmisistä käy töissä, tekee muita kursseja tai painii projektien parissa. Aina luennolle ei ehdi. He voivat olla silti mainioita opiskelijoita enkä vieläkään ole varma, onko läsnäolosta palkitseminen järkevää. Luentotentin hyvä puoli toki on se, että se ei palkitse pelkästä paikalle vääntäytymisestä, vaan asiat pitää myös sisäistää. Mukana on ollut myös kertoja, jolloin joku ei ole saanut yhtään vastausta oikein luentotentissä. Silloin läsnäolopisteitä tulee nolla. Ei auta jos on kököttänyt luokassa kaksi tuntia jos yksikään tärkeistä asioista ei ole jäänyt mieleen. Tentti on läsnäololistan seuraava versio: ei enää paikalla-rasteja ruutuun, vaan prosenttiluku siitä, miten hyvin on ollut läsnä.

Käytän samaa työkulkua myös esitelmien vertaisarviointiin. Kun esitelmät on pidetty, jokainen luokasta pisteyttää esitelmän ja kertoo ryhmälle muutamalla sanalla palautteen. Näistä saan koostettua omaan kirjalliseen palautteeseeni kätevästi luokan kollektiivisen mielipiteen.

Opasvideo

Tässä videossa käydään kaikki olennaiset vaiheet käytännössä läpi. Suosittelen testaamaan!

Videon sisältö:

  1. tenttilomakkeen tekeminen Googlen lomaketyökalulla
  2. Lyhytlinkin tekeminen Bitlyn avulla
  3. QR-koodin muodostaminen goqr.me-palvelulla
  4. Linkin ja QR-koodin liittäminen PowerPointiin
  5. Tulosten katselu kahdella tavalla: yhteenveto ja taulukkomuoto
  6. Vastausten automaattinen tarkistaminen Flubaroolla (Flubaroon asentaminen Googlen taulukkolaskennan lisätyökaluksi on helppoa, yksi klikkaus Chrome Storessa eikä maksa mitään.)

Sähköinen tentti

Pitämälläni tuotantomenetelmät-kurssilla on tentti osana arvostelua. Halusin korvata paperitentin sähköisellä tentillä muutamasta syystä:

  1. vastaukset on helppo anonymisoida (vertaisarviointia ja toisaalta pärstäkertoimen eliminointia varten)
  2. käsialasta saa taatusti selvää
  3. vastausten tarkistaminen on helppoa, kun voi listata kaikki kysymyksen 1 vastaukset, silmäillä läpi, muodostaa yleiskuvan opiskelijoiden osaamisesta ja naputella kaikille pisteet tehtävästä

Suunnittelin antavani tentin vertaisarvioitavaksi siten, että opiskelijat pisteyttävät kukin esimerkiksi kolmen muun opiskelijan tenttivastaukset, perustellen. Tämä olisi voinut olla ihan hyvä työkalu systemaattiseen asioiden kertaamiseen ja pohtimiseen.  Uskon, että moni olisi oppinut asiat täsmällisemmin muiden vastauksia peratessa. Varsinainen arvosana olisi silti tullut minulta, koska koko arviointivastuuta ei välttämättä ole viisasta ulkoistaa opiskelijoille.

Ajattelin tehdä tentin Googlen lomaketyökalulla. Se on erinomaisen kätevä ja helppokäyttöinen ja olen tehnyt sillä monenlaisia pieniä lomakkeita opetuksen yhteydessä. Päädyin kuitenkin koulun virallisempaan työkaluun, Sordino SoftTutoriin. En ole varma oliko se kovin kirkas ajatus, koska nyt iso osa tavoittelemistani hyvyyksistä jäi saavuttamatta ja kömpelön työkalun taltuttamiseen tuhraantui ihan liikaa aikaa.

SoftTutorissa on toki hyviäkin puolia. Näistä suurin taitaa olla, että se on hyväksytty koulun käyttöön eikä kukaan ei pahoita mieltään vaikka tekisin tenttini sillä. Sen käyttöön on myös pyhitetty muutama kone, joilla netin selailua on rajoitettu. Jos tentissä on tarkoitus mitata yksilön omaksumia asioita, muilta kysyminen ja vapaa netin selailu on hyvä saada rajattua pois.

Minulla oli valmiita kysymyksiä (joita opiskelijat ovat luentojen jälkeen keksineet ja perustelleet, miksi ne ovat oikeita kysymyksiä mittaamaan opittuja asioita). Kuvittelin, että teen tentin nopeasti. Tiesin, että Googlen lomaketyökalulla homma olisi ollut paketissa puolessa tunnissa, mutta uuden työkalun vuoksi varasin kalenterista kaksi tuntia. Kilpailevaan vaihtoehtoon verrattuna nelinkertainenkaan aika ei ollut tarpeeksi. Nyt kun olen juossut rumban läpi kertaalleen, tekisin tentin jo nopeammin, mutta työkalu oli kyllä harmillisen puolivillainen ja sekava eikä sen käyttäminen vieläkään kivaa ole.

Jos ennustus sallitaan, sähköinen tentti ei yleisty ollenkaan ellei työkaluiksi valikoidu selvästi näppärämpiä vaihtoehtoja. SoftTutorissa on varmastikin iso osa toiminnallisuudesta oikein (ei tosin läheskään kaikki), mutta käytettävyys on niin puolivälissä että ei houkuttele käyttämään. Tähän liittyen hyvä uutinen on, että Turun AMK on ottamassa muita tenttialustoja käyttöön ja niissä tämän puutteita toivottavasti on paikattu.

Puutteita on harmillisen paljon. Tässä muutama eniten mieleen jäänyt:

  1. Järjestelmää ei ole integroitu käyttäjähallintaan, vaan tänne pitää erikseen hakea tunnukset, joiden saaminen kesti noin viikon. Ei sovi siis nopeaan tarpeeseen. Enkä haluaisi enää lisää käyttäjätunnuksia ja salasanoja hankaloittamaan työntekoa.
  2. Kysymysten tekeminen on työlästä ja vaatii tarpeettoman suuren määrän klikkailua. Kun tätä vertaa ajantasaisen lomake-editorin kanssa touhuamiseen, alkaa alahuuli nykiä.
  3. Järjestelmästä puuttuu yksinkertaisetkin validoinnit kokonaan: laitoin tentin aukeamaan 26.10. ja sulkeutumaan parin viikon päästä. Syötin vahingossa päivämäärän väärin, 10.10. vaikka piti olla 10.11. Järjestelmä ei maininnut tästä mitään, vaan hyväksyi mukisematta että tentti sulkeutuu pari viikkoa ennen avautumistaan. Huomasin vasta kun ensimmäinen opiskelija laittoi sähköpostia että tenttiin ei pysty ilmoittautumaan.
  4. Tenteille on ilmoittautumisen yhteydessä säädety sallitut aloitusajankohdat, joita on oudosti 9:00, 9:30, 12:00, 14:00 ja 15:00. Tämä tuntuu oudolta enkä keksi sille ensimmäistäkään perustetta. Miksi tenttiä ei ole mahdollista aloittaa yhdeltätoista? Iltaisin olisi hyvä hetki tehdä tentti päivän päätteeksi, mutta järjestelmä kieltää kolmen jälkeen aloittamisen. Kummallinen ajatusmaailma.
  5. En ole löytänyt mitään konstia listata tenttivastauksia koostetusti. Jos haluan kaikki vastaukset tiettyyn kysymykseen ruudulleni kerralla, jotta voisin silmäillä vastausten tasoa ja pisteyttää kaikki samalla kerralla (anonyymisti, ilman pärstäkerroinefektiä), ei tämä työkalu tunnu taipuvan siihen. Tentit tarkistetaan kuten paperitentitkin.
  6. Vertaisarvioinnille ei ole ymmärtääkseni mitään tukea. Tämä on sääli, koska koneella tehtävän tentin yksi selvä vahvuus on nimenomaan helppo anonymisointi ja tietojen käsittely.
  7. Järjestelmän toimintalogiikka on hyvin omituinen. Olen luonut yhden kurssin ja sinne tenttikysymyksiä. Kun haluan tehdä uuden kysymyksen, minun pitää silti valita yhdestä isosta listasta, missä on siis kaikki järjestelmässä olevat kurssit, oma kurssini, etten laita sorvaamiseen liittyvää kysymystäni esimerkiksi kursseille svenska i arbetslivet tai psyykkisesti sairastuneen toimintamahdollisuuksien arviointi ja edistäminen. Voisi edes ehdottaa oletuksena sitä ainoaa kurssia, jonka olen tehnyt ja johon olen samana päivänä tehnyt tusinan verran kysymyksiä.
  8. Opiskelijoille lähtevä sähköposti tentin palauttamisen jälkeen ei sisällä mitään relevanttia tietoa, ellei opettaja erikseen käsin kirjoita jokaiseen viestiin arvosanaa. Tämä on hellyyttävällä tavalla omituista, koska a) tehtävät on juuri arvioitu minuutti sitten ja b) tehtäväkohtaiset pisteet olisivat opiskelijalle oikein relevanttia tietoa.
  9. Tentin tekemisen yhteydessä voi tehdä itsearvioinnin tenttiin. Tämä sinänsä on hyvä ominaisuus, mutta itsearviointikentässä jostain syystä lukee ”älä käytä tätä!”.
  10. Tenttien tarkistaminen vaatii ihan liikaa klikkailua edes takaisin. Hyötysuhde on ainakin minun tentissäni todella huono, koska vastaukset ovat verrattain lyhyitä ja ne tarkistaa nopeasti. Ajasta arviolta puolet menee valikoissa hyppimiseen ja nappien paineluun.
  11. Tenttiin ilmoittautuminen on viheliäistä.  Opiskelijoiden omat käyttäjätunnukset eivät ole voimassa, eikä hyödynnetä mitenkään sitä tietoa että opiskelijat ovat jo ilmoittautuneet käymilleen opintojaksoille. Opiskelija etsii tässä oikean koulutusohjelman alta oikean kurssin ja sen alta oikean tentin, jonka jälkeen syöttää omat tietonsa ja valitsee ajankohdan. Tästä on alla kuvakaappaus. Tietojen syöttäminen on täysin turhaa jos käyttäjäintegrointi olisi tehty, koska opiskelijan tiedot ovat jo tallessa hänen käyttäjätunnuksensa takana. Enkä minä edes tarvitse heidän puhelinnumeroitaan mihinkään tentin yhteydessä, turhaan tämä sellaisia vaatii. Ajankohdan valitseminen on täysin järkyttävä. Ei mitään vapaa/varattu-kalenteria tai aikajananäkymää, vaan tekstikenttä, johon aika syötetään, jonka lisäksi pitää itse vahtia HUOM!-kentän tietoja ja alareunan suljettu-tietoja. No documents found tarkoittaa ilmeisesti sitä, että tälle päivälle ei ole merkattu muita tenttijöitä eli tila on vapaa. Jos valitsee päivän, jossa on muita ilmoittautumisia, no documents found häviää ja tilalla on hyvin sekava esitys siitä, milloin tila on varattu (muun muassa tentille varattu aika 15 desimaalin tarkkuudella). Tämä olisi kovin helppo tehdä radikaalisti paremmaksi.
etentti
Ilmoittautumislomake on karmea ja sekava.

Sähköinen tentti on monella tavalla hyvä juttu. Tämä kokeilu kannatti ehdottomasti tehdä. Olen iloinen, että meillä on pohdittu asiaa ja nähty järjestelmien pystyttämisessä ja toimintatapojen testaamisessa vaivaa. Valitettavasti valittu työkalu on käytettävyydeltään lähempänä harrastelijatasoa kuin oikeaan käyttöön rahalla hankittua tuotantojärjestelmää. Järjestelmää ei taida kukaan enää ottaa tosissaan, kun edes sen valmistajan tai edustajan sivuja ei löydy oikein millään. Työkalun alapalkissa on linkki bytealive.comiin, mutta siellä ei ole mitään. Sordino.fi sentään näyttää logon, mutta mitään tietoja sieltäkään ei saa irti. Työkalun tietoja-linkistä paljastuu päivityshistoria: edellisen kerran versiopäivityksiä on tehty 2009 alkuvuodesta, joten kovin kunnianhimoisen viilauksen alla tämä ei enää taida olla. Ja sen huomaa.

Turussa tehty Ville on kiinnostava alusta. Aion tutustua seuraavaksi siihen. SoftTutorilla tekeminen saa ehkä nyt jäädä, koska tuntuu että se tuo kovin vähän mitään sellaista mitä tarvitsen (vertaisarviointi, vastausten helppo koostaminen tai vieminen muualle arvioitavaksi) ja on viheliäinen käyttää. Ainoa hyvyys järjestelmässä on se, että koululla on sitä varten omat koneensa, joista on rajoitettu liikenne ulospäin. Jos tätä ei tarvita, siirryn laulaen Google formsin pariin. Se on radikaalisti parempi työkalu niihin tarpeisiin, mitä minulla on.

edit 2.12. lisäsin yllä olevaan listaukseen kohdat 8–10.

Kokemuksia Chromebookista

Tuskaannuin puolivillaiseen kotikoneeseeni tovi sitten. Huomaan myös, että oma tapa ja tarve käyttää tietokonetta on muuttunut. Pidän itseäni edelleen nörttinä, mutta aika harvoin aidosti tarvitsin Linux-komentoriviä mihinkään ja paikallisesti pyöriviä ohjelmiakin tuli käynnisteltyä entistä harvemmin. Arki pyörii yllättävän vahvasti selaimen ympärillä, ja siitäkin käytöstä mobiililaitteet ovat syöneet aika siivun.

Vanhoja tuskaantumista aiheuttavia kotikoneita on oikeastaan kaksi. Pöytäkone on käynyt jo kovin vanhaksi ja on jotenkin vähän rikkikin; ei aina saa itseään käynnistymään biosin paremmalle puolelle. Pöytäkonetta sitä paitsi tulee kaivattua kovin vähän. Varsinkin kun se on niin iällä, että Youtube pykii ja omien valokuvien katselu sujuu raivostuttavan tahmaisesti. Olen asunut tässä asunnossa vuoden ja pöytäkone on edelleen muuton jäljiltä eteisen lattialla. Kertaakaan en ole kaivannut sitä niin paljoa, että olisi viitsinyt kantaa työhuoneeseen ja laittaa johtoja kiinni.

Toinen murheenkryyni on vanha läppäri. Sitä käytin enemmän, mutta omat taisteluhaavansa on valitettavasti silläkin. Akku ei kestä kuin reilun vartin ja virtajohdon paikalleen asettelu vaatii noitamaista näppäryyttä, koska se suostuu lataamaan vain tietyissä asennoissa. Kun tähän lisätään huutava tuuletin ja tuhnuinen teho, ei ollut kovin riemullista häärätä läppärilläkään.

Harkitsin hetken aikaa hyvän kannettavan ostamista. Kävin nopeasti makustelemassa Applen läppäreitä, mutta luojan kiitos en sortunut sellaiseen. Taatusti hyviä paikassaan, mutta minun tarpeeseeni sopii tällä kertaa paremmin murto-osan maksava muovinen pikkukone.

Ostin Acerin Chromebookin Gigantista karvan alle kolmella sadalla. En edes tiedä mikä tämän tarkka malli on, saati että muistaisin speksejä. Ja juuri sitä halusin. En jaksa innostua samalla tavalla teknisistä yksityiskohdista kuin joskus aiemmin. Nyt tärkeää on se, että homma sujuu helposti ja saan ne asiat hoidettua, mitä haluankin.

Jos Chromebook ei ole tuttu, niin yksinkertaistettuna se on läppäri, joka käynnistyy suoraan nettiselaimeen. Muita ohjelmia ei juurikaan ole eikä niitä voi asentaakaan samalla tavalla kuin muissa käyttöjärjestelmissä. Kaikki tapahtuu pilvipalveluiden kautta. Toki asioita saa tehtyä vaikka ei nettiyhteys olisikaan päällä, mutta kone herää toden teolla henkiin vasta kun yhteys verkkoon on auki. Ja näin se on kaikkien muidenkin koneiden kohdalla: suunnilleen kaikkeen mielekkääseen tekemiseen tarvitaan joka tapauksessa nettiyhteyttä.

Pidin koneesta heti alusta alkaen. Virtanapin painamisesta kestää alle kymmenen sekuntia ja kaikki on valmista. Akku kestää pitkään. Kone ei pidä mitään ääntä ja käy mukavan viileänä. Käyttöönotto oli helppoa: pari minuuttia, jonka aikana kysytään Google-tunnukset, valitaan käytettävä kieli ja naputellaan langattoman verkon salasana. Siinä kaikki.

Ja koska kaikki tiedostot ovat pilvessä, koneen rikkoutuminen tai pölliminen harmittaa radikaalisti vähemmän kuin perinteisellä koneella. Kipaisen vain kaupasta uuden, naputtelen salasanani ja jatkan siitä mihin viimeksi jäin.

 

Antaa muiden tehdä

Työ muuttuu, tietenkin. Se on muuttunut aina — ja hyvä niin. Yksi muutoksista on ulkoistamisen hävytön helppous ihan tavallisenkin pulliaisen perspektiivistä.

Digitalisaatio saa työn käyttäytymään elohopeamaisen vikkelästi. Se valuu sinne, missä milloinkin on notkeimmat olosuhteet tekemiselle. Minulle on täysin yhdentekevää missä artikkelin oikolukija, Excel-makron pusaaja tai koodia naputteleva nikkari pitää majaansa kunhan saan sen mitä haluan, niillä ehdoilla joista on sovittu ja homma sujuu kunnolla.

Verkossa on kasa palveluita, joiden kautta voi etsiä tekijöitä. Käytän tässä esimerkkinä oDeskia, josta itselläni on jonkin verran kokemusta, mutta vastaavia on toki muitakin. Ajatus näissä kaikissa palveluissa on tiivistettynä se, että ne kokoavat ison joukon vapaita ammattilaisia yhteen. Kun palveluun lähettää työtehtävän, siihen tarttuu tyypillisesti monta kandidaattia ja näistä voi oman harkintansa, tekijän hintatason ja kokemuksen mukaan rekrytoida joko yhden tai useamman. Aloja on laidasta laitaan, mutta digimaailman tekijät ovat väkevimmin edustettuina.

Jokunen kuukausi sitten tarvitsin töissä pienen aputyökalun datalogattujen tietojen käsittelyyn. Olisin kai osannut itsekin tehdä pienen lisämakron taulukkolaskentaan, mutta arvailin että siihen uppoaa väkisinkin vähintään täysi työpäivä. Kirjoitin vartissa tehtävänannon päivän päätteeksi oDeskiin ja lähdin kotiin. Parin tunnin päästä projektille oli reilu parikymmentä tekijäkandidaattia. Valitsin eteläintialaisen Fibinin vielä samana iltana ja mies tarttui heti toimeen. Aamupäivällä sähköpostiin piippasi ensimmäinen testiversio ohjelmapätkästä ja koko homma tuli pienten muutosten jälkeen rivakasti valmiiksi. Tuntiveloitus kuluineen oli noin vitosen verran ja työn jälki oikein hyvää. Minun tekemänäni siitä olisi tullut sekä huonompi että noin kymmenen kertaa kalliimpi.

Pari viikkoa sitten ostin konferenssiartikkelin oikoluvun yhdysvaltalaiselta opettajalta ja sivutoimiselta oikolukijalta. Homma sujui ammattimaisesti ja joutuisasti. En usko että mistään suomalaisesta kielitoimistosta saa järkihintaista apua puolenyön aikaan kun kirjoitetaan deadlinea vastaan, mutta eri aikavyöhykkeeltä jeesiä on tarjolla luontevasti.

Kaiken kaikkiaan olen työskennellyt kuuden ihmisen kanssa oDeskin kautta. Joka kerta on jäänyt hyvä maku suuhun.

Muutamalle opiskelijalleni olen näyttänyt oDeskia rakentavan pelottelun hengessä. Haluan, että jokainen sisäistää miten työ, tekeminen ja hinnoittelu käyttäytyvät digitalisoituneessa maailmassa. Oma erikoisalue kannattaa muotoilla sellaiseksi että kisaa ei käydä yksin hinnasta — siinä touhussa suomalainen ottaa automaattisesti turpaansa kolmen euron tuntiveloituksella tekeviltä.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan.

Viisi viisautta: esiintyminen

Esiintyminen on vaikeaa.

Puhuin robotiikan ja työn teemoista 23.5. Turussa järjestetyssä robotiikkaseminaarissa. Pyysin Jarmoa seuraamaan esitystäni ja antamaan siitä palautetta. Päivän päätteeksi istuimme parisen tuntia puimassa puhumisen helmasyntejä ja klassisimpia kompastuskohtia ansiokkaan palautteen pohjalta. Tämä blogikirjoitus niputtaa yhteen tuona perjantaina opittuja asioita. Vastinpari kirjoitukselle löytyy Jarmon Oikokulma-blogista.

Tiivistän käydyn keskustelun viiteen kohtaan, joista itse kutakin aion tilanteen tullen tietoisesti kehittää.

  1. Ajankäyttö. Turautin innostuksissani pari minuuttia ohi maaliviivan. Se ei onneksi ollut kuolemanvakavaa, mutta tähän on silti tarpeen kiinnitää huomiota. Teen jatkossa niin, että jaan pitkän esityksen mielessäni kymmenen minuutin tai vartin lohkoihin ja seuraan näiden kestoja. Jos ensimmäinen lohko ampuu yli, seuraavassa kiristetään tahtia. Lyhyemmät esitykset taitavat mennä yhdessä palassa, mutta kelloa pitää vilkuilla tarpeeksi usein. Aion kokeilla sekä ajastimella ja värinällä varustettua kaukosäädintä että kännykän ajastinohjelmaa, joka ohittaa näytönsäästäjän ja osoittaa jäljellä olevan ajan tarpeeksi suurella kirjasinkoolla.
  2. Ennakkovalmistelut. On aina tarpeen testata, että materiaalit toimivat ja videotykki syö signaalia mallikkaasti. Ja tämän toki teinkin. Yhden asian jätin tekemättä — en koekävellyt kenkiä ja lattiaa. Kenkäni kirskuivat seminaaritilassa. Ja koska en tykkää pönöttää aloillani, kuulijat saivat robotiikkahehkutuksen lisäksi kuulla kenkien kitinää. Tällaiseen en ole aiemmin törmännyt, mutta jatkossa osaan ottaa huomioon.
  3. Freeze-nappi. Videotykin kuvan saa yleensä lukittua näppärästi, mutta tulen käyttäneeksi toimintoa vähän laiskasti. Nytkin plarasin esityksestä muutaman asian läpi ennen aloitusta ja tämä selailu näkyi koko kansalle. Jatkossa ei näy. Aion lukita ruudun johonkin neutraaliin näkymään ja tehdä taikojani siten, ettei se näy yleisölle.
  4. Kädet. Jokaisella on kai omat maneerinsa esiintymishuitomisen suhteen. Minullakin. Ei mitään radikaalia tai häiritsevää, mutta lupasin Jarmolle että kokeilen tietoisesti eri tapoja pitää käsiä seuraavissa esiintymisissä. Kotitehtäväksi otin myös katsoa muutaman hyvän esitysvideon netistä ja tarkastella erityisesti missä kukakin pitää käsiään ja miten niillä viestitään.
  5. Ajatuskatkot. Näitä ei ymmärtääkseni tullut kovin häiritsevästi, mutta välillä ajatus yskähtää kesken lauseen. Joskus asia unohtuu kokonaan. En tiedä mikä on paras tapa taistella tökkimistä vastaan. Hyvä valmistautuminen on varmasti yksi, esityksen runkoa rakentavat muistiinpanot kenties toinen. Petraan seuraavalla kerralla kummassakin.

p.s. Jos esiintyjänä kehittyminen kiinnostaa, suosittelen lukemaan Nörtin esiintymisoppaan. Se on hyvä ja helppolukuinen kirja aiheesta.

Myöhästely

Olen myöhästelijä. Se on raivostuttavaa. Löysäilen aikataulujen kanssa kroonisesti ja olen liian usein viime tingassa liikkeellä.
Haluan oppia siitä pois. Kolmekymmentä elettyä vuotta ei ole opettanut irti tästä pahasta tavasta, joten tuskin yksi toukokuu tekee suurta muutosta. Yritän silti.
Toukokuussa en aio myöhästyä kertaakaan. Jokaisesta epäonnistumisesta maksan satasen sakkoa. Se kirpaisee. Raportoin myöhästelyt tämän postauksen alaosaan. Työkavereille ja muille: vahtikaa minua ja käräyttäkää säälittä kommenteissa jos lipsun. Kommenteissa voitte ehdottaa ja perustella myös kohteita minne mahdolliset sakkorahat annetaan.

Myöhästelyloki:

  1. 6.5.2014: myöhästyin Lync-etäpalaverista neljä minuuttia. Palaveri ei varmaan ollut vielä alkanut sen suuremmin, mutta myöhästyin silti. Olin luvannut olla läsnä 13:00 ja kello oli 13:04 kun tervehdin paikalle ehtineitä kanssaihmisiäni.
    Tulin edellisestä tapaamisesta ja jäin joko kohteliaisuudesta, mielenkiinnosta tai laiskuuttani kuuntelemaan yhden opiskelijan projektin etenemisiä. En tajunnut, että läppäri haluaa just tällä kertaa käyttää minuuttitolkulla heräämiseen ja vedin muutenkin aikataulun liian tiukille. Omaa ajattelemattomuutta ja huonoa priorisointia.
    Tästä opittua: etätapaamisten alkuun pitää aina varata sen verran ekstraa, että ehtii buutata koneen, etsiä kuulokkeita tai ruuvata asetuksia. Edellinen etäpalaverista myöhästyminen tuli siksi, että Lync ei ollutkaan elpynyt lepotilasta ollenkaan ja kone piti käynnistää uudelleen — ja katsoa vierestä kun Windows asentaa muutaman päivityksen.
    Tästä opittua 2: kun on aikataulu ja juttelee jonkun kanssa, pitää osata kertoa, että nyt on tarpeen lopettaa ja lähteä tilanteesta ajoissa. Meillä ei ollut mikään kriittisen tärkeä keskustelu opiskelijan kanssa vaikka kiinnostava olikin. Olisin voinut lopettaa sen heti alkuunsa ja kertoa, että jatketaan asiaa kun olen käynyt istumassa etäpalaverin. Ensi kerralla teen niin.

Uutiset ovat irtokarkkia aivoille

En ole seurannut kuukauteen uutisia. Enkä koe jääneeni mistään olennaisesti paitsi.

Päätin maaliskuun alussa polkaista alulle pääsiäiseen ulottuvan uutispaaston. Mitään yhtä erityistä syytä tälle ei ole. Uskoin, ja uskon edelleen, että ajattelu voi rikastua enemmän jos uutisten parissa käytetyn ajan sijoittaa kirjojen lukemiseen ja kanssaihmisten kohtaamiseen.

Lainaan itseäni viisaampaa: ”Me olemme kovin hyvin asioista perillä, mutta tiedämme silti kovin vähän. Miksi? Koska olemme 200 vuotta sitten keksineet myrkyllisen tiedon muodon, jota kutsutaan uutiseksi.” (Rolf Dobelli, Viisaan toiminnan taito).

Uutisten ongelma on siinä, että ne ovat uusia. Tuoreus ei takaa käyttökelpoisuutta. 

Teknologista vanhentumista mallinnetaan joskus Lindyn vaikutuksen kautta. Se on alkujaan luonnosteltu kuvaamaan viihdemaailmaa: mitä pidempään henkilö on ollut televisiossa, sitä todennäköisemmin hän pysyy ruudussa vielä jatkossakin. Samaa ajattelua jatketaan teknologioiden suhteen. Mitä pidempään teknologia on ollut olemassa, sitä pidempään se todennäköisesti säilyy vastedeskin käytössä. Ihmiset ovat kirjoittaneet niin pitkään, että sadan vuoden päästäkin kommunikoidaan kirjallisesti. Se, mitä me käsitämme tietotekniikalla on aika tuore juttu ja sadan vuoden päästä jo unohdettua asiaa. Twitter ja Whatsapp ovat niin uusia ilmiöitä, että ne haudataan merkittävästi nopeammin. Sorrun vähän sivuraiteiluun, mutta toivottavasti en liian pahasti. Tämä teknologian käänteinen vanhentuminen* liittyy vahvasti uutisten lukemisen mielekkyyteen.

Samalla tavalla tuore tieto elää vain hetken. Muutama tunti sitten julkaistu tieto on todennäköisesti jo ylihuomenna tarpeeton. En viitsi kuormittaa ajatteluani sellaisella kohinalla. Käytän päätäni mieluummin pysyvämmän tiedon prosessointiin.

Jos pidät ajatusleikeistä, leiki hetki näin: mieti viikon takaisia uutisia ja kirjoita kommenttikenttään, miten suuri osa niistä aidosti vaikutti elämääsi. Osasitko tehdä parempia ratkaisuja uutisten lukemisen vuoksi? Et, veikkaan.

Paaston jälkeen aion taas lukea uutisia. Koska ne ovat kiinnostavia. Entistä enemmän yritän kuitenkin vältellä iltapäivälehtien mukauutisia, ja varsinaisten uutistenkin osalta pyrin keskittymään enemmän taustojen ymmärtämiseen kuin päivänpolttaviin nippelitietoihin. Mitä hitaampi tieto, sitä vähemmän se kärsii inflaatiota.

*Käänteistä vanhenemista on käsitelty hyvin Nassim Nicholas  Talebin kirjassa Antifragile/Antihauras. Kirja on muutenkin hyvä. Lue joskus. Toisena kirjavinkkinä tuo jo mainittu Dobellin pieni mutta pippurinen paketti. Se viisastaa lukijaansa paljon.