Myöhästely

Olen myöhästelijä. Se on raivostuttavaa. Löysäilen aikataulujen kanssa kroonisesti ja olen liian usein viime tingassa liikkeellä.
Haluan oppia siitä pois. Kolmekymmentä elettyä vuotta ei ole opettanut irti tästä pahasta tavasta, joten tuskin yksi toukokuu tekee suurta muutosta. Yritän silti.
Toukokuussa en aio myöhästyä kertaakaan. Jokaisesta epäonnistumisesta maksan satasen sakkoa. Se kirpaisee. Raportoin myöhästelyt tämän postauksen alaosaan. Työkavereille ja muille: vahtikaa minua ja käräyttäkää säälittä kommenteissa jos lipsun. Kommenteissa voitte ehdottaa ja perustella myös kohteita minne mahdolliset sakkorahat annetaan.

Myöhästelyloki:

  1. 6.5.2014: myöhästyin Lync-etäpalaverista neljä minuuttia. Palaveri ei varmaan ollut vielä alkanut sen suuremmin, mutta myöhästyin silti. Olin luvannut olla läsnä 13:00 ja kello oli 13:04 kun tervehdin paikalle ehtineitä kanssaihmisiäni.
    Tulin edellisestä tapaamisesta ja jäin joko kohteliaisuudesta, mielenkiinnosta tai laiskuuttani kuuntelemaan yhden opiskelijan projektin etenemisiä. En tajunnut, että läppäri haluaa just tällä kertaa käyttää minuuttitolkulla heräämiseen ja vedin muutenkin aikataulun liian tiukille. Omaa ajattelemattomuutta ja huonoa priorisointia.
    Tästä opittua: etätapaamisten alkuun pitää aina varata sen verran ekstraa, että ehtii buutata koneen, etsiä kuulokkeita tai ruuvata asetuksia. Edellinen etäpalaverista myöhästyminen tuli siksi, että Lync ei ollutkaan elpynyt lepotilasta ollenkaan ja kone piti käynnistää uudelleen — ja katsoa vierestä kun Windows asentaa muutaman päivityksen.
    Tästä opittua 2: kun on aikataulu ja juttelee jonkun kanssa, pitää osata kertoa, että nyt on tarpeen lopettaa ja lähteä tilanteesta ajoissa. Meillä ei ollut mikään kriittisen tärkeä keskustelu opiskelijan kanssa vaikka kiinnostava olikin. Olisin voinut lopettaa sen heti alkuunsa ja kertoa, että jatketaan asiaa kun olen käynyt istumassa etäpalaverin. Ensi kerralla teen niin.